Ecclesia Est Praesentia Christi

ECCLESIA EST PRAESENTIA CHRISTI TK Juha Leinonen ([email protected]) 5. syyskuuta 2009 1. Olen käynyt Petrin kanssa pitkähköä keskustelua Kristuksesta, joka kiertelee ubikviteettikysymyksen ympärillä. Petrin viimeisimmän vastauksen ”Armosta ja läsnäolosta”1 (vastedes AJL) myötä olemme siirtyneet käsittelemään kysymystä armon ja läsnäolon keskinäisestä suhteesta. Erimielisyytemme on tämä: minun mukaani Kristuksen läsnäolo on sidottu hänen armoonsa, kun taas Petri ei sido läsnäoloa siihen, vaan pitää Kristusta joka paikassa läsnäolevana ja armoa pikemminkin didaktisena metodina tuon läsnäolon paljastamiseen. (AJL 1, 2) Petrin mukaan ”Kristus on läsnä myös epäuskoisten kanssa, mutta sana ja sakramentit vasta paljastavat tämän epäuskoisille.” (AJL 1) 2. Olen aikaisemmassa viestissäni, ”Kristuksen läsnäolosta ja täyteydestä”2 (vastedes KLJT) pyrkinyt osoittamaan, että kohdat, joiden perusteella Petri pitää Kristusta inhimillisen luontonsa puolesta kaikkipaikallisena eivät ole selkeästi tämän tulkinnan mukaisia, vaan että ne tulee ennemmin lukea toisin. (mm. KLJT 5, 7, 12) Olen sitä mieltä, että Petrin konstruktio kaikkipaikallisuudesta, vaikkakin on teoriassa mahdollinen, on turha ja ehkä jopa armonteologisesti kyseenalainen. Yritän selittää, mistä on kyse. 3. Itse olen todennut Kristuksen läsnäolon rajoittuvan Kirkkoon. Termi sisältää tässä sanan, sakramentit sekä jäsenet, (KLJT 7–9) eli siis toisin sanoen armonlähteen, armonvälineet, armon ja sen vastaanottajat. Kristus itse on Kirkon Pää eli armon lähde; hän on itse läsnä armonvälineissä ja niiden kautta välitetyssä armossa, ja tämän armon kautta hän on läsnä myös armoitetussa. Kristuksen läsnäolo on siis sidottu armoon, Jumalan lahjaan, joka välitetään vain ja ainoastaan armonvälineiden kautta. Petri puolestaan pitää Kristusta kaikkipaikallisena ja tätä multivolipreesensiä armonvälineiden toiminnan edellytyksenä: ”hänen läsnäolonsa on taas armonvälineiden edellytys”. (AJL 2) Näen, että Petrin tarkoitus on tässä puhua Kristuksen läsnäolosta armonvälineen kohteessa; siis Kristuksen täytyy olla armonvälineen kohteessa, jotta armonväline voisi toimia. Tämä näkemys ei mielestäni ole kovin kannatettava. 4. Ylipäänsä Petrin teoria näyttää tekevän armosta lähinnä pedagogisen tiedonvälitysprosessin, jossa armovoima välittää tietoa Kristuksen läsnäolosta. Armon tarkoitus on kirkastaa Jumalan laupeus Kristuksessa, joka on jo läsnä. Toistan uudelleen: nähdäkseni Petrin näkemys on, että armon (gratia) tehtävä on kirkastaa Jumalan laupeus (misericordia). Kokonaisvaltaisena teoriana tämä ei toimi, joskin kastettujen yhteisön sisäisessä toiminnassa tätä voi lähestyä näinkin. Itse näen asian toisin: Jumalan laupeus saa aikaan sen, että hän lähettää apostolinsa tuomaan armon, joka on Kristuksen läsnäoloa. Näkemykseni armosta on ontologisempi: Kristuksen läsnäolona se on lahja, joka välitetään Kirkon kautta. Kirkon laajeneminen ja maailman täyttäminen on Kristuksen läsnäolon levittämistä, kunnes Kristus on kaikki kaikessa. 5. Vielä kuvatakseni erimielisyyttämme armosta suhteessa Kristuksen läsnäoloon: Petrillä armo on didaktinen, Kristuksen läsnäolon paljastava tekijä, kun taas minulle armo on ontologinen, Kristuksen läsnäolon välittävä tekijä. Jos Petrille armo on enemmän suullinen viesti, minulle se on enemmän konkreettinen lahja. Näyttää siltä, että Petrin systeemissä on oletettu peruslähtökohtana lapsikaste tai kaste ylipäänsä. Tällöin on ymmärrettävää, että armon tehtävä on välittää viestiä kasteen perusteella annetusta Kristuksen läsnäolosta. 6. Tämä liittyy myös oppiin helvetistä. Itse olen sitä mieltä, että se, että Jumala valmistaa paikan myös epäuskoisille, on lahjaa. Mutta tuossa paikassa, johon epäuskoiset menevät, ei ole Kristusta, 1 http://www.facebook.com/note.php?note_id=128041788642 2 http://www.pdfcoke.com/doc/19440241/Kristuksen-lasnaolosta-ja-tayteydesta

sillä he ovat hylänneet Kristuksen. Petrin systeemissä Kristus olisi tuossakin paikassa läsnä, minulla puolestaan Kristus on tuossa eskatologisessa vaiheessa läsnä vain täyteydessään, Kirkossa, joka on tahraton morsian jne. 7. Sekä minä että Petri olemme samaa mieltä siitä, että Kristuksen läsnäolo on sidottu hänen Kirkkoonsa. Petrin mukaan Kristuksen kaikkilokaalisuus on sitä evankeliumin sanomaa, jota ”Kirkko Kristuksen ruumiina edustaa ja julistaa”. (AJL 3) Itse näen, että evankeliumi on varsinaisesti sanoma lihaksitulleesta, kuolleesta, ylösnousseesta ja taivaaseenastuneesta Jumalan Pojasta, ja että tämä sanoma välittää Kristuksen oman läsnäolon. Puhun tässä niin sanotusta sakramentaalisesta sanakäsityksestä. Kristus on läsnä siinä sanomassa (läsnäolonsa toisessa muodossa, diffinitive), jota Kirkko julistaa. 8. Petrin tulkinta omasta kannastani Efesolaiskirjeen kohtiin (AJL 3) ei täysin vastaa sitä, mitä olen esittänyt. (KLJT 11–12) Tässä on kyse niin hienosäädöstä, että asiasta lisää tietoa haluavan on syytä lukea tekstini. 9. Oma teesini on: Kirkko on Kristuksen läsnäolo.Tämä toki sisältää termin Kirkko hieman erilaista määrittelyä, niin kuin olen jo aikaisemmin selittänyt, sisältämään armonlähteen, armonvälineet, armon ja armon vastaanottajat. (laajemmin ks. KLJT 8–9) En ole vieläkään kuullut kunnollisia raamattuperusteluita sille, että meidän pitäisi olettaa Kristuksen läsnäolo jokaisessa paikassa. Vertailulla omaan systeemiini, joka rakentuu armonvälinekeskeisyydelle, olen osoittanut, että Kristuksen läsnäoloa kaikessa ei tarvita vastaanottajan etukäteistilaksi, jotta armo voisi toimia välittäen Kristuksen läsnäolon tai tiedon siitä. (Voi jopa olla, että tuollainen armoa edeltävä Kristuksen läsnäolo johtaa ”jumalattoman vanhurskauttamisen” muuttumiseksi ”tietämättään pelastetun vanhurskauttamiseksi” tai muuten vastaavaksi.) Tarjotut Efesolaiskirjeen kohdat olen, jos en kumonnut, niin asettanut kyseenalaisiksi. Jään odottamaan soveliaita kohtia.