Maallikkoehtoollisista: Kanonisen Lain Näkökulma

Maallikkoehtoollisesta K ANONISEN LAIN NÄKÖKULMA TK Juha Leinonen ([email protected]) 13. maaliskuuta 2009 Kirkkojärjestys, 2. luku, 12. pykälä 1. mom. Ehtoollisen jakaa pappi. Lehtorilla on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa ja jakaa ehtoollista 10 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa. 2. mom. Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle jäsenellä oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. (7.5.1999/855) 3. mom. Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa. Kirkkojärjestyksen mukaan vain papilla on oikeus jakaa ehtoollinen jumalanpalveluksessa. Lehtorilla on oikeus jakaa ehtoollinen yksityisehtoollisessa (KJ 2, 10§). (1. mom.) Jumalanpalveluksessa lehtoreilla on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa, kuin myös niillä maallikoilla, joille kirkkoherra on luvan myöntänyt (2. mom.) Maallikoilla ei ole koskaan oikeutta jakaa ehtoollista, vaan heille annetaan erityistapauksessa (Jumalanpalveluksen oppaan mukaan kriisiaikoina, kuten esim. sotaaikana) oikeus antaa ehtoollinen. On huomattava, että terminologia eroaa siitä, mitä käytetään jumalanpalveluksessa toimitetusta messusta, jossa pappi jakaa ehtoollista. On myös huomattava, että mikään liturginen teksti ei salli maallikoille ehtoollisen toimittamista. Kaava ”Ehtoollinen sairaan luona” ei anna lupaa maallikolle toimittaa tuota pyhää palvelusta missään tilanteessa, vaan pitää kiinni siitä, että tilannetta johtaa liturgi, pappi. Yleisesti kirkkokäsikirja viittaa aina esilukijaan (E), jos papin (P tai L) ei tarvitse olla johtamassa toimitusta. Päättelemme täten, että kirkkojärjestys, puhuessaan maallikoiden oikeudesta antaa ehtoollinen, tarkoittaa todellisuudessa prekonsekraatin antamista, eli ennestään pyhitettyjen lahjojen antamista. Kanoninen laki ei anna oikeutta maallikkokonsekraatioon, ainoana poikkeuksena lehtori. Näin siis kirkkojärjestyksen tasolla. Lehtori poikkeuksena tästä säännöstä on kiinnostava ja mielestäni on hyvä, että diakonaattityöryhmän uudistusehdotus sisälsi heidän ”maallikkokonsekraatiooikeutensa” poistamisen kirkkojärjestyksestä. Myöskään diakoneille ei mielestäni sellaista oikeutta tule antaa, vaan tämä oikeus tulee olla vain papeilla. Omaa vakaa mielipiteeni on, että vain pappi voi konsekroida, eli muuttaa leivän Kristuksen ruumiiksi, ja viinin Kristuksen vereksi. Kirkko eukaristian suhteen riippuvainen papeista. 1