Uus Synteesi Valmis

HOLISTINEN MAAILMANKUVA Holistisella maailmankuvalla tarkoitan uutta maailmankuvaa, jossa henkisyyden, uskonnon ja metafysiikan piiriin perinteisesti liitetyt ajatukset ovat kohtaamassa tieteellisen uuden tutkimustiedon kanssa. Uusi maailmankuva on poikkitieteellinen luonteeltaan. Holistinen tutkimus tutkii kokonaisuuksia ja eläviä järjestelmiä, sekä niihin liittyviä vuorovaikutussuhteita reduktionismin tutkimien erillisten osasten sijaan. Holistinen maailmankuva perustuu ajatukseen, jonka mukaan koko maailmankaikkeus on tietoisen energian läpäisemä, ja että ihminen on moniulotteinen olento, jolla fyysisen, mentaalisen ja tunnekehon lisäksi on myös henkinen olemuspuoli. Uudessa holistisessa paradigmassa luodaan tieteen ja uskonnon uutta synteesiä, jossa dualistinen jako henkeen ja aineeseen ylitetään. Ihmisen tietoisuudella on täten ensiarvoisen tärkeä rooli todellisuuden rakentumisen prosessissa. Maailmalla on tehty vähän julkisuutta saanutta uudenlaista tutkimusta, jonka uudet tutkimustulokset ovat luomassa perustaa tieteen uudelle paradigmalle. Tämä uusi tieteensuuntaus on saanut viime aikoina nopeasti kasvavaa huomiota aluetta popularisoineiden kirjailijoiden ja uuden median ansiosta. Tunnetuimpia lienee Lynne McTaggartin The Field teos ja aihetta käsittelevä elokuva What the Bleep do we Know?! ovat tehneet tunnetuksi holistista uutta maailmankuvaa. Internetissä on valtava määrä aihetta käsittelevää materiaalia, oppimateriaaleja ja erilaisia seminaareja ja konferensseja oman aikamme Zeitgeistin kuvana.

Tutkijoista voidaan mainita mm. Fritjoff Capra, Stanislav Grof, Rupert Sheldrake, Deepak Chopra, Larry Dossey, Ilya Prigogine, David Bohm ja Peter Russell.

LÄNSIMAISEN MAAILMANKUVAN KYSEENALAISTUMINEN Ovatko nyt käynnissä olevat muutosprosessit tieteen monella eri alueella heijastavat suurempaa muutosta, kuin mitä osaamme kuvitellakaan? Meidän maailmankuvamme on rakentunut newtonilaisen, mekanistisen maailmankaikkeuden mallin mukaisesti. Meille opetettiin koulussa, että atomia kiertää elektroni ja että atomin ytimessä on protoni ja neutroni. Atomi tarkoittaa jakamatonta. Mutta oliko niin? Nyt on päädytty kvarkkeihin ja positroneihin. Aina vaan pienempiin osasiin. Tiede kehittyy jatkuvasti, ja sen luonne on itseään korjaava. Tätä autopoieesin periaatetta pidetään myös samalla elävän järjestelmän tunnusmerkkinä. REDUKTIONISMI EI SELITÄ ELÄMÄÄ Länsimaisen tieteen perustana on ollut perinteinen reduktionismin periaate. Reduktionistisen näkemyksen mukaan tutkimme asioita jakamalla niitä aina vaan pienempiin ja pienempiin osasiin. Holistisen näkemyksen mukaan kokonaisuus on kuitenkin aina enemmän, kuin osiensa summa. Voimmeko todella oppia eläimestä, jos paloittelemme sen ja tutkimme sen ruumiin jokaisen elimen ja osan biologisesti? Elävä olento on enemmän, kuin kuollut ruumis. Sama pätee maapalloon. Tutkimme alkuaineita, fysiikan ilmiöitä ja kemiallisia reaktioita laboratorioissa. Suuret tiedemiehet ovat tehneet havaintojaan suoraan luonnossa. Kokonaisuuksien tutkiminen on aina haastavampaa, kuin kontrolloidussa ympäristössä toimiminen. Holistinen, poikkitieteellinen näkökulma on kuitenkin se, mitä meidän tulisi enemmän painottaa, jos todella haluamme ymmärtää aikamme ongelmia.

Esimerkiksi ympäristönsuojelua ei voida toteuttaa erillisenä projektina erotettuna muista tieteen- ja yhteiskuntaelämän aloista. Ikään kuin kaikki muu pysyy ennallaan ja lisäksi tulee uusi tiede, ympäristönsuojelu. Toinen esimerkki samasta ilmiöstä ovat filosofia ja metafysiikka. Ne vaikuttavat kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Opimmeko tiedostamaan koulutuksemme avulla, mikä on toimintamme motiivi tai tavoite? Onko ihmiskunnalla selkeää visiota siitä, mihin olemme menossa? Vai ajaudummeko päivästä toiseen vain eloonjäämistä ajatellen? Seuraavaksi esittelen muutamia uuden ajattelun ilmiöitä. Ne kaikki ovat osatekijöitä uudessa holistisessa maailman ja todellisuuden hahmottamisessa. Etsiessämme ratkaisuja elämän suuriin kysymyksiin, tarvitsemme eri alojen tietoa, ei enää erikoistumista yhteen kapeaan tiedonalueeseen. VEDEN KIDERAKENTEET KANTAVAT INFORMAATIOTA Japanilainen tutkija Masaru Emoto on tullut tunnetuksi valokuvillaan veden kristallirakenteista. Hän on kuvannut jäädytettyjä vesikiteitä, jotka on altistettu erilaisille vaikutuksille. Saastunut vesikide on epämääräinen, kun taas rukouksella siunattu sama vesi muuttui silmänräpäyksessä kauniiksi ja symmetriseksi. Hevimusiikin vaikutus kiteeseen oli myöskin hajottava, kun taas tiibetiläisen mantran laulu sai aikaan kauniimman muodon. Kännykän säteily aikaansai kiteen hajoamisen, kun taas purosta otettu puhdas vesi näytti kauniilta kiteytettynä. Vesi näyttää kantavan informaatiota aikaisemmin tuntemattomalla tavalla. RUPERT SHELDRAKE TELEPATIAN TUTKIJA Rupert Sheldrake on tutkinut ns. morfisia kenttiä ja tehnyt tunnetuksi sadannen apinan teorian. Nuori apina oppi pesemään hiekkaisen bataatin tutkijoiden tarkkaillessa tapahtumia. Tämä jälkeen muut nuoret apinat alkoivat pestä

bataattejaan. Kun lopulta 100 apinaa oli oppinut taidon, huomattiin, että yhtäkkiä tieto levisi koko yhteisöön. Myös toisella saarella oppivat kaikki apinat yhtäkkiä pesemään bataattinsa. Sheldraken mukaan evoluutio tapahtuu hyppäyksittäin, eikä vähitellen. Kriittinen massa on käsite, joka liittyy tarpeelliseen määrään tiedon omaksuneita, minkä jälkeen kaikki oppivat saman asian kuin itsestään. Tieto ikään kuin siirtyy Jungin termiä käyttäen kollektiiviseen tajuntaan. Sheldrake on tutkinut myös tuijotetuksi tulemisen kokemusta ja eläinten yliaistillisia kykyjä laajoilla kyselytutkimuksillaan. Sheldraken teoria laajennetusta mielestä sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisen mielei ei rajoitu fyysisiin aivoihin, aikaan tai paikaan. LÄNSIMAISEN TIETEEEN ERI PARADIGMOJA Länsimainen tieteemme on kulkenut monen eri paradigmamuutoksen kautta. Fysiikan piirissä on ollut kolme selkeästi toisistaan erottuvaa paradigmaa, joista ensimmäinen on Newtonin klassinen fysiikka, toinen Einsteinin suhteellisuusteoria ja kolmas kvanttifysiikan todellisuuskäsitys. Newtonin klassisen fysiikan mukaan tila ja aika ovat absoluuttisia ja fysiikan reaktiot tapahtuvat lineaaristen syyseurausvuorovaikutusten alaisina. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan aika ja tila ovatkin suhteellisia. Hän loi käsitteen tila-aikajatkumosta, jossa aika nähtiin yhtenä tilan ulottuvuutena. Einstein osoitti myös materian olevan pohjimmiltaan energiaa. KVANTTIFYSIIKAN TODELLISUUS TILAN JA AJAN TUOLLA PUOLEN Kvanttifysiikka toi kuitenkin uuden ulottuvuuden fysiikan ilmiöihin uudella tutkimuksella, jossa osoitettiin tarkkailijan vaikuttavan ratkaisevasti hiukkasmaailman tutkimustuloksiin. Tutkijan omat odotuksen olivat suoraan yhteydessä satuihin tutkimustuloksiin. Nonlokaalisuuden periaate osoitti myös tilan

ja ajan illusorisen luonteen. Nonlokaalisuudella tarkoitetaan kahden hiukkasen välistä yhteyttä tilasta ja ajasta riippumatta, mikä kumosi Newtonin klassisien fysiikan perinteisen todellisuuskäsityksen. Kvanttifysiikan ilmiöt koettiin kuitenkin niin oudoiksi, että kesti pitkään ennen kuin niitä alettiin ymmärtää laajemmin. Muun muassa Einstein koki kvanttifysiikka jopa pelottavan ilmiönä, sillä hän koki sen kumoavan fysiikan perusteet. Kvanttifysiikka on kuitenkin uuden todellisuuskäsityksen perusta, jossa mieli ja aine, subjekti ja objekti, menettävät dualistisen asemansa ja sulautuvat yhdeksi. Lazlon koherentti hienosäädetty kaikkeen yhteydessä oleva maailmankaikkeuden kokonaisuus edustaa uutta todellisuuskäsitystä fysiikassa. Tässä mallissa erillistä osaa ei enää voida sanoa olevan olemassa, vaan se nähdään kokonaisuuden, järjestelmän kautta. HOLOGRAFIASSA OSA SISÄLTÄÄ KOKONAISUUDEN Toinen uuden maailmankuvan käsite on holografia, jonka mukaan osa sisältää kokonaisuuden. Ihmisen aivojen on muun muassa todettu toimivan holografisen periaatteen mukaan tavalla, jossa tietty muistikokemus ei tallennu vain tiettyyn aivojen osaan vaan on osa koko järjestelmän toimintaa. Ihmisen mielestä on myös sanottu ettei se sisälly aikaan ja paikaan toisin sanoen tähän kehoon ja tähän päähän tässä hetkessä vaan parapsykologian ja etänäkötutkimuksen tulokset ovat osoittaneet ihmisellä olevan yhteyden kaikkeen tietoon maailmankaikkeudessa jos hän vain tätä taitoa kehittäisi. Me voimme vaikuttaa jopa menneisyyteen ja tulevaisuuteen nythetkessä tapahtuvilla ajatuksillamme ja teoillamme.

HENGEN JA AINEEEN YHTEYS

Ihmisen DNA:n on todettu toimivan täydellisemmin silloin, kun ihminen on positiivisessa mielentilassa (rakkaus, kiitollisuus, ilo) kun taas kielteisessä mielentilassa (pelko, viha) ihmisen DNA lakkaa toimimasta täydellisesti. DNA ja valo myös reagoivat toisiinsa yllättävällä tavalla, mikä osoittaa DNA:n kykenevän kommunikoimaan valon kanssa. Ihmisen ajatusten on myös osoitettu kykenevän vaikuttamaan teknisiin laitteisiin muun muassa RNA-kokeet, sekä Tillerin kehittämä Intention Imprinting Device, joka kykeni tallentamaan intention, jonka vaikutuksesta veden pH :ta ja valon spektriä, sekä banaanikärpästen entsyymitoimintaa kyettiin muuttamaan. Tämä todistaa mielen ja materian suoran vuorovaikutussuhteen – me emme ole maailmasta erillisiä vaan me olemme osa kokonaisuutta. Jokainen ajatuksemme ja tekomme vaikuttaa kokonaisuuteen. Myös Masaru Emoton tutkimukset jäädytetyn veden kiderakenteista osoittavat suoran yhteyden ajatuksen ja fyysisen todellisuuden välillä. INTENTIO TIETEEN TUTKIMUSKOHTEENA Intentiota onkin alettu tutkia yhä enemmän. Se, mitä ajattelemme sisältää aina intention, tarkoituksen, joko positiivisen tai negatiivisen. Meillä on suuri vastuu ajatuksistamme sillä maailmankaikkeus toimii synkronisiteetin periaatteen mukaan, jossa tietty ajatus vetää puoleensa samankaltaista energiaa ulkoisesta todellisuudesta. Jos ajattelet hyvää, sinulle tapahtuu hyviä asioita, jos ajattelet negatiivisesti, olet osa negatiivista maailmaa. Tästä ilmiöstä on tehty myös elokuva ”The Secret”. Kvanttifysiikan ilmiöistä puolestaan kertoo elokuva ”What the bleep do we know?!”, sekä sen syvällinen jatko-osa ”Down the Rabbit Hole”. Nämä kaksi elokuvaa ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä uudelle henkiselle todellisuuskäsitykselle, jonka perusta on tieteessä.

AINE ON ENERGIAA, VALOA JA TIETOISUUTTA Uuden holistisen mallin mukaan kaikki on energiaa, kristallisoitunutta valoa. Tietoisuus määritellään koherentiksi valoksi ja järjestelmässä, jossa osa sisältää kokonaisuuden. Uuden maailmankuvan periaatteiden mukaan ihminen ei enää ole sattumanvaraisen mutaation tulos kuolleessa universumissa, vaan hän on osa elävää tietoista elämänverkostoa, energia- ja valomerta, jonka osa hän on ja johon hän jatkuvasti vaikuttaa. Kvanttifysiikka puhuu myös rinnakkaistodellisuuksista vaihtoehtoisina todellisuuksina, ja saman hiukkasen potentiaalisia sijainteja on jopa kyetty valokuvaamaan tavalla, jossa kuvassa näkyy useita valopisteitä (hiukkasia), vaikka tiedetään, että kyseessä on vain se yksi ja sama hiukkanen. William Tillerin uuden fysiikan tutkimukset ottavatkin ihmisen tietoisuuden huomioon fysiikan tutkimuksissa vaikuttavana tekijänä. Uusi yhtälö kuuluu: Aine on energia on tietoisuus.

LOPPUSANAT Olen pyrkinyt luomaan katsauksen uusiin ilmiöihin tieteessä ja esittelemään holistisen maailmankuvan perusajatuksia. Se, kuinka nopeasti uusi tieto leviää kouluihin ja yliopistoihin, jää nähtäväksi. Sanotaan, että uuden tiedon kulkeutuminen oppilaitoksiin tapahtuu vähintään 30 vuoden viiveellä. Toiset taas sanovat, etteivät uudet ajatukset tulevat yhteiskuntaan siksi, että vanhat päättäjät muuttaisivat ajatuksiaan, vaan vasta sitten, kun he kuolevat. Oli niin tai näin, tiede kehittyy ja todellisuuskäsityksemme muuttuu sen myötä.

Olkaamme avoimia uusille ilmiöille ja avautukaamme uudelle todellisuuskäsitykselle, joka antaa meille uusia avaimia itsemme ja maailman ymmärtämiseen. Jos tunnustamme sen, että kaikki on vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, emme enää voi ajatella, etteikö osa vaikuttaisi kokonaisuuteen, yksilö yhteiskuntaan ja yksittäisten maiden asiat globaaleihin asioihin. Uuden holistisen todellisuuskäsityksen mukaan olemme vastuussa niin ajatuksistamme, sanoistamme kuin teoistamme. Olkaamme tarkkoja, minkälaista maailmaa olemme omalta osaltamme näillä luomassa.