Modernin fysiikan Jumala Kieran Comerford Moni meistä on kasvatettu mieltämään itsensä syntisiksi, arvottomiksi. Katolisessa jumalanpalveluksessa käytetyt sanat ”Herra en ole arvollinen, että astuisit talooni. Sano yksi sana vain ja suo sieluni parantua” sanotaan seurakunnan kanssa yhdessä Roomalaiskatolisissa ja Anglikaanisen kirkon jumalanpalveluksissa. Mutta Jeesus ei koskaan sanonut meidän olevan arvottomia. Tämä ilmaus perustuu senturionin sanoihin, jonka palvelija oli sairaana (Matt. 8:8) . Kyse oli hänen uskostaan, eikä nöyryydestään, johon Jeesus halusi tässä otteessa kiinnittää huomiota, koska hän jatkoi seuraavasti: ”En ole tavannut yhtä suurta uskoa koko Israelissa” (Matt 8,10). Perinteinen käsitys itsestämme arvottomina syntisinä on vähitellen korvautumassa laajemmalla ja voimallisemmalla näkemyksellä. Se jumala, jonka tunsimme vihaisena, Tuomiopäivän jumalana, Deis Irae, on poissa. Hänet nähdään nykyisin useammin myötätuntoisempana, ihmisen tilanteen ymmärtävänä ja vastauksiin johdattavana miehenä tai jopa naisena. Tämä kaikkea syleilevä jumalan kuva on yhtäpitävä modernin fysiikan nykyajattelun kanssa todellisuuden luonteesta. Suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian tuomat mullistukset viime vuosisadan aikana ovat kestäneet ajan haasteet ja tulleet todennetuiksi kokeellisesti. Se todellisuus, jonka me koemme, nähdään pikemminkin oman tietoisuutemme tuotteena. tieteellisellä kielellä ilmaistuna, tarkkailija nähdään osana koetta, osaanottajana objektiivisen ulkopuolisen sijasta. Tämä johtaa päätelmään, että me emme ole olemassa erillisinä olentoina erossa kaikista ja kaikesta muusta. Itse asiassa me emme ole läheskään niin ”todellisia” kuin luulemme. Suurin osa siitä, mitä näemme ympärillämme on tyhjää täynnä, vaikka se vaikuttaakin kiinteältä. Jos katsomme vaikkapa seinää, me näemme jotakin, joka koostuu voimakkaiden elektromagneettisten kenttien koossapitävistä atomeista, jotka heijastavat valoa ja luovat illuusion kiinteydestä. Itse atomit koostuvat suureksi osaksi tyhjästä tilasta , jota pitävät koossa elektromagneettiset ja ydinvoimat, jotka ovat niin voimakkaita, että ne vastustavat meitä, jos yritämme työntää seinää poispäin ja satuttavat meitä, jos törmäämme siihen. Tosiasiassa materia, ja me itse mukaan lukien, nähdään nykyisin yksinkertaisesti energian tiivistymänä äärettömässä energian meressä. Me olemme kuin pyörteitä joessa, osa kokonaisuutta, mutta kuitenkin omalla identiteetillä varustettuina. Kaikki riippuu siitä, tarkastellaanko asiaa pyörteen vai joen näkökulmasta. Jos ajattelet olevasi pyörre, miellät olevasi erillinen joesta. Jos taas ajattelet olevasi joki, näet itsesi yhtenä kaikkien pyörteiden kanssa. Sama pätee perinteiseen näkemykseen Jumalasta. Jos ajattelet olevasi erillinen, luot tämän todellisuuden. Jos näet itsesi yhtenä jumalan kanssa, silloin osallistut paljon suurempaan ja voimallisempaan todellisuuteen. Tämä on perinteisen dualismi vastaan ykseys vastakkainasettelun ydin. Perinteisen näkemyksen mukaan Jumala on erillinen ja transendentti, tuonpuoleinen olento, joka tarkkailee meidän epätoivoisia yrityksiämme (feeble) miellyttää häntä. Modernin näkemyksen mukaan jumala on meissä sisäsyntyisesti, ”immanenttina”. Jos jumala on kaikkialla, hänen on pakko olla myös meissä. Ongelma onkin ollut näiden näennäisesti vastakkaisten näkemysten yhteensovittamisessa. Kaikesta huolimatta kyse on kuitenkin näkökulmasta. Moderni fysiikka osoittaa, että molemmat voivat olla tosia. Kaikki riippuu valitsemastasi näkökulmasta. Kvanttifysiikassa on osoitettu, että on mahdollista mitata hiukkasen positio, muttei sen nopeutta ja päinvastoin. Toisen kuuluisan tutkimuksen mukaan, joka tunnetaan ”Two-slit” kokeena, on osoitettu, että kortteihin leikattujen aukkojen (slits) läpi kulkevat valohiukkaset voivat käyttäytyä yksittäisten hiukkasten tai hiukkasryhmien muodostamien aaltojen lailla. Kaikki riippuu näkökulmasta. Jos yrität mitata hiukkasia, saat tulokseksi hiukkasia. Jos haluat mitata aaltoja, saat tutkimustulokseksi aaltoja. Molemmat todellisuudet ovat tosia. Ne eivät ole ristiriidassa, koska hiukkasten mittaaminen voi antaa tuloksia vain hiukkasille ja aaltojen mittaaminen voi antaa tuloksia vain aalloille. Niin kauan kun et yritä soveltaa yhtä todellisuutta toiseen ei ongelmaa synny. Kun ihmiset soveltavat tätä lähestymistapaa uskonnollisiin kysymyksiin nousee esiin muutamia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Olettakaamme, että he hyväksyvät, että Jumala voi olla sekä transendentti, että immanentti, ja että kaikki riippuu näkökulmasta. He voivat sanoa, että kun he tarvitsevat jumalan apua, he voivat rukoilla jumalaa, joka on heistä erillinen and kykenevä auttamaan heitä kun he tuntevat itsensä heikoiksi ja voimattomiksi. Mutta he voivat myös sanoa, että he tuntevat jumalan läsnäolon ja voiman itsessään ja tuntevat olevansa yhteydessä jumalaan ja muihin ihmisiin. Nämä näkemykset eivät ole keskenään ristiriidassa, ellei haluta välttämättä pois sulkea toista tulkintaa toisen kustannuksella. Ristiriita näiden tulkintojen välillä tulee usein esille kun ihmiset puhuvat jumalasta henkilönä. Tämä perinteinen ja erillisyyden ajatukselle perustuva näkemys on herättänyt vastustusta modernisteissa, jotka näkevät jumalan persoonallisen luonteen liian rajoittavana tapana kuvata jumala. Heidän kantansa onkin, että persoonallinen
jumalakäsitys edustaa erillisyyttä fyysisessä mielessä. Kyse on maallisesta käsitteestä, jota halutaan soveltaa taivaalliseen olentoon. Sanakirjan antama määritelmä persoonalle on ihminen. Perinteisten uskomuksien mukaan Jumala sisältää kuitenkin kolme erillistä persoonaa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Ongelma johtuu osittain kielellisistä rajoituksista ja niistä vaikeuksista, jotka olivat olemassa menneisyydessä, pyrittäessä selittämään teologisia käsitteitä lähes kouluttamattomille ihmisille. Modernin fysiikan jumala on sekä transendentti, että immanentti., ja voi olla, että tarvitsemme uutta ja hyväksyttävämpää terminologiaa kuvaamaan tätä uutta, immanenttia jumalaa. Jotkin osat Raamattua näyttävät antavan joitakin johtolankoja. Psaömi 82 sanoo: ” Olen sanonut teidän olevan jumalia, olette kaikki Korkeimman poikia. Jeesus viittaa tähän psalmiin kun hän sanoo Johanneksen evankeliumissa seuraavaa: (10,34) Eikö ole kirjoitettu teidän lakiinne, että ”Olen sanonut teidän olevan jumalia”. Johanneksen (14,20) Jeesus sanooo: ”Sinä päivänä tulette oivaltamaan, että minä olen isässä ja te olette minussa ja minä olen teissä”. Ehkä jumalallisuuden tiedostaminen muissa olisi hyvä alku. Idän uskonnot antavat myös muutamia johtolankoja. Buddhalaiset eivät tunnusta jumalaa sinänsä, vaan puhuvat Nirvanan saavuttamisesta. On kiinnostavaa huomata, että Buddhalaiset eivät palvo Buddhaa, vaan sen sijaan seuraavat hänen opetuksiaan. Hindut tunnustavat jumalan Brahmana, lopullisena todellisuutena, ei kuitenkaan persoonana. Heidän monet jumalansa ovat jumalan aspekteja, samalla tavalla kuin kristillisen kirkon pyhimykset. Sekä buddhalaiset että hindut suosittelevat meditaatiota harjoituksena, joka yhdistää yksilön kosmiseen itseen. Idässä guruja ja muita henkisiä opettajia arvostetaan ei heidän vallan ja vaikutusvallan takia, vaan henkisyytensä takia. Eräs ongelma uuden terminologian tunnistamisessa kuvaamaan yhteyttä ihmisten välillä ja ykseyttä suhteessa jumalaan, liittyy jatkuvaan hämmennykseen uskonnon ja henkisyyden välillä. Uskonto (religion engl. tulee latinan sanoista religare, sitoa takaisin) on palvontaa tiettyihin uskomuksiin perustuen. Henkisyys on tietoa hengestä tai itsen korkeammista aspekteista. Monet mieltävät henkisyyden löytyvän uskonnon piiristä. Modernin näkemyksen mukaan uskonto taas on henkisyyden eräs aspekti. Traditionalistit saattavat pitää tätä uhkana. Modernin fysiikan näkemys jumalasta painottaa kaikkien olentojen välistä yhteyttä. Sen valossa tulee selväksi, että toisen vahingoittaminen merkitsee loppujen lopuksi itsen vahingoittamista. Tämä ei ole hetikään selvää ihmisille, kunnes vaikutus moninkertaistuu monien käyttäytyessä väärin yhdessä. Kun tämä ymmärretään, ihmiset ovat vähemmän todennäköisesti valmiita vahingoittamaan muita. Fysiikan termein ilmaistuna, me olemme kaikki osa samaa energiakenttää. Se on äärettömän energian kenttä, joka on ollut olemassa aina ja tulee olemaan aina olemassa. Se on kaikkialla ja kaikessa oli olemassa jopa ennen Big Bangia. Sen samankaltaisuutta jumalan ominaisuuksien kanssa ei tulisi jättää huomiotta. Ehkä moderni fysiikka voi tulla osaksi lukujärjestystä uskontojen opetuksessa tulevaisuudessa. Teismi ja Panteismi voivat näin olla olemassa ilman ristiriitaa. Kieran Comerford on The Christian Dilemma; The guide to the new spirituality kirjan kirjoittaja Peter Russell