Fysiikka Ja Tao

FYSIIKKA JA TAO - MODERNIN FYSIIKAN JA ITÄMAISEN MYSTIIKAN SYNTEESI Capran teos Fysiikan tao edustaa pyrkimystä ymmärtää kvanttifysiikan implikaatioita luomalla synteesi itämaisen mystiikan ajattelun kanssa. Capran tausta fyysikkona mahdollistaa syvällisen näkemyksen kavanttifysiikan omituisuuksista, jotka kuitenkin saavat uutta selvyyttä mystisten traditioiden ajattelun valossa. Kvanttifysiikkaa onkin luonnehdittu 1900-luvun fysiikan yhdeksi päätrendiksi, jonka implikaatioista on alettu kirjoittaa yhä laajemmin. Parhaiten tunnettuja kvanttifysiikan popularisoijia ovat Capran lisäksi David Bohm ja Deepak Chopra. Capran mukaan moderni fysiikka on vaikuttanut syvästi ihmisten yhteiskuntaan joka suhteessa. Siitä on tullut luonnontieteiden perusta, ja luonnontieteet ja tekniset tieteet yhdessä ovat perusteellisesti muuttaneet elinolosuhteita maapallollamme sekä hyvään että huonoon suuntaan. Käytännön sovellutusten lisäksi modernin fysiikan implikaatiot ulottuvat myös ajattelun ja kulttuurin alueelle, jolla ne ovat syvästi muuttaneet ihmisten käsitystä maailmankaikkeudesta ja ihmisen suhteesta siihen. (Capra 1975, 15) Capran mukaan atomien ja hiukkasten maailmaan 1900-luvulla kohdistunut tutkimustyö on paljastanut klassisten käsitysten odottamattoman rajoittuneisuuden ja tehnyt monien peruskäsitteidemme radikaalin tarkistamisen välttämättömäksi. Esimerkiksi hiukkasfysiikan piirissä käsitys aineesta poikkeaa kokonaan klassisen fysiikan piirissä vallinneesta perinteisestä aineen käsityksestä. Sama pätee myös ajan ja tilan tai syyn ja seurauksen suhteen. Käsityksemme meitä ympäröivästä maailmasta rakentuu kuitenkin näiden käsitteiden varaan, ja niiden muuttuminen on johtanut koko maailmankuvamme muuttumiseen. (Capra 1975, 15-16) Capra määrittelee idän mystiikan tarkoittamaan hindulaisuuden, buddalaisuuden ja taolaisuuden uskonnollisia filosofioita. Huolimatta niihin sisältyvästä suuresta määrästä vaikeasti käsitettäviä uskonnollisia oppeja ja filosofisia järjestelmiä, Capran mukaan niiden maailmankuvan peruspiirteet ovat kuitenkin samat. Niihin sisältyvä näkemys ei

rajoitu myöskään yksinomaan itään, vaan esiintyy jossakin määrin kaikissa mystiikkaan suuntautuneissa filosofioissa. Mystiikan perinteitä esiintyy kaikissa uskonnoissa, ja mystiikan aineksia voidaan tavata myös monissa länsimaisen filosofian koulukunnissa. (Capra 1975, 17-18)

IDÄN JA LÄNSIMAISEN TIETEEN TOISIAAN TÄYDENTÄVÄY NÄKÖKULMAT Itämaiden uskonnolliset filosofit ovat Capran mukaan kiinnostuneita ajattomasta mystisestä tiedosta, joka on älyllisen päättelyn tuolla puolen ja jota ei voida tyydyttävästi ilmaista sanoilla. Tämän tiedon suhde moderniin fysiikkaan on vain yksi sen monista puolista, eikä sitä, yhtä vähän kuin asian muitakaan puolia voida sitovasti todistaa, vaan se on koettava suoranaisesti ja intuitiivisesti. Capran mukaan modernin fysiikan tärkeimmät teoriat ja mallit johtavat maailmankatsomukseen, joka on sisäisesti johdonmukainen ja täysin sopusoinnussa idän mystiikan näkemysten kanssa. Ne, jotka ovat tämän sopusoinnun kokeneet, eivät epäile fyysikoiden ja mystikoiden maailmankatsomusten välisten yhtäläisyyksien merkitystä. Heitä ei kiinnostakaan kysymys siitä, onko näitä yhtäläisyyksiä olemassa, vaan kysymys siitä, miksi niitä on ja ennen kaikkea, mitä niiden olemassaolo merkitsee? (Capra 1975, 337) Capra näkee asian toisiaan täydentävinä lähestymistapoina. Pyrkiessään ymmärtämään elämän salaisuuksia, ihminen on soveltanut erilaisia menetelmiä. Niiden joukossa on tiedemiehen ja mystikon menetelmät, mutta on myös monia muita, kuten runoilijoiden, lasten, klovnien ja shamaanien lähestymistavat. Nämä eri tavat ovat johtaneet erilaisiin maailman kuvauksiin sanallisiin, samoin kuin muihinkin, jotka korostavat eri puolia. Capra korostaa sitä, että ne kaikki ovat päteviä ja käyttökelpoisia niissä yhteyksissä, missä ne ovat syntyneet. Ne kaikki ovat kuitenkin pelkkiä todellisuuden kuvauksia tai esityksiä ja sen vuoksi rajallisia, eikä mikään niistä ei kuitenkaan pysty antamaan täydellistä kuvaa maailmasta. (Capra 1975, 337)

MEKANISTISEN MAAILMANKUVAN TARKOITUKSENMUKAISUUS Capran mukaan klassisen fysiikan mekanistinen maailmankuva on käyttökelpoinen kuvaamaan sellaisia fyysisiä ilmiöitä, joita me kohtaamme jokapäiväisessä elämässämme. Ja se on osoittautunut myös tavattoman menestykselliseksi teknologian perustana. Se ei kuitenkaan riitä kuvaamaan mikroskooppista pienemmän maailman fyysisiä ilmiöitä. Mekanistisen maailmankäsityksen vastakohtana on mystikoiden näkemys, jota voitaisiin luonnehtia sanalla ”orgaaninen”, koska se pitää kaikkia maailmankaikkeuden ilmiöitä jakamattoman ja sopusointuisen kokonaisuuden erottamattomina osina. Mystiikan perinteiden piirissä tämä maailmankuva hahmottuu mietiskelevissä tietoisuudentiloissa. Maailmaa kuvatessaan, mystikot käyttävät käsitteitä, jotka on johdettu näistä epätavallisista kokemuksista, ja jotka eivät tavallisesti sovellu makroskooppisten ilmiöiden tieteelliseen kuvaamiseen. Oragaanisesta maailmankatsomuksesta ei ole hyötyä koneiden rakentamissa eikä ylikansoitetun maailman teknisten ongelmien ratkaisemisessa. (Capra 1975, 339)

YHTÄLÄISYYKSIÄ MYSTIIKAN JA MODERNIN FYSIIKAN VÄLILLÄ Capran mukaan fyysikoiden ja mystikoiden näkemysten väliset yhtäläisyydet Capran mukaan tulevat vielä ilmeisemmiksi, kun otamme huomioon ne muut yhtäläisyydet, joita on olemassa heidän erilaisista lähestymistavoistaan huolimatta. Ensiksikin heidän menetelmänsä ovat täysin empiirisiä. Fyysikot saavat tietonsa kokeista, mystikot mietiskelyn kautta saaduista oivalluksista. Molemmat ovat havaintojen tekijöitä ja molemmilla alueilla nämä havainnot tunnustetaan ainoaksi tiedon lähteeksi. Havaintojen kohde on tietenkin näissä kahdessa tapauksessa hyvin erilainen. Mystikko suuntaa katseensa sisään ja tutkii omaa tietoisuuttaan sen eri tasoilla, joihin kuuluu ruumis sielun fyysisenä ilmentymänä. Oman ruumiin kokemusta korostavatkin itse asiassa monet eri itämaiset perinteet ja se nähdään usein avaimena maailman mystiseen kokemiseen. Terveenä ollessamme emme tunne ruumiissamme erillisiä osia, vaan tiedostamme sen

yhtenäisenä kokonaisuutena ja tämä tietoisuus synnyttää hyvän olon ja onnen tunteen. Samalla tavoin fyysikko on tietoinen koko maailmankaikkeuden kokonaisuudesta, joka koetaan ruumiin avartumisena. (Capra 1975, 340) Valaistuneelle ihmiselle, jonka tietoisuus syleilee maailmankaikkeutta, tämä maailmankaikkeus muuttuu hänen ruumiikseen, kun taas hänen fyysinen ruumiinsa muuttuu maailmankaikkeuden sielun ilmentymäksi. Hänen sisäinen näkemyksensä korkeimman todellisuuden ilmaukseksi, hänen puheensa ikuisen totuuden ja mantravoiman ilmaisuksi. (Capra 1975, 340 Toisin kuin mystikko, fyysikko ryhtyy tutkimaan asioiden sisäistä luonnetta perehtyen aineen maailmaan. Yhä syvemmille aineen alueille tunkeutuessaan hän on tullut tietoiseksi kaikkien asioiden ja tapahtumien sisäisestä yhteydestä. Sen lisäksi hän on oppinut, että hän itse ja hänen tietoisuutensa ovat erottamaton osa tästä ykseydestä. Tällä tavoin mystikko ja fyysikko päätyvät saman lopputulokseen. Toinen lähtien liikkeelle sisäisestä alueesta, toinen ulkomaailmasta. Näiden näkemysten välisen sopusoinnun vahvistaa, se vanha intialainen viisaus, jonka mukaan Brahman, eli perimmäinen ulkopuolinen todellisuus on identtinen atmanin, eli sisäisen todellisuuden kanssa. Toinen fyysikon ja mystikon välinen yhtäläisyys on se tosiseikka, että he tekevät havaintoja sellaisilla alueilla, jotka ei ole tavallisten aistien tavoitettavissa. Modernissa fysiikassa nämä ovat atomi- ja atominosa maailman välisiä alueita. Mystiikassa ne ovat poikkeuksellisia tietoisuuden tiloja, joissa aistien maailma ylitetään. Mystikot puhuvat usein korkeampien ulottuvuuksien kokemisesta, missä tietoisuuden eri keskusten vaikutelman sulautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi. Vastaava tilanne on olemassa modernissa fysiikassa, missä on kehitetty neliulotteinen ”tila-aika formalismi”, joka yhdistää tavallisessa kolmiulotteisessa maailmassa eri kategorioissa olevat käsitteet ja havainnot. Molemmilla alueilla moniulotteiset kokemukset muuttavat aistimaailman, ja ovat siksi miltei mahdottomia kuvattaviksi tavanomaisella kielellä. (Capra 1975, 341) Capran mukaan modernin fysiikan ja idän mystiikan tiet koskettavat toisiaan monin tavoin. Ei pitäisi olla kovin yllättävää, että niiden maailman kuvauksissa on

silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä. Kun nämä länsimaisen tieteen ja itämaisen mystiikan kuvaukset on hyväksytty, herää joukko kysymyksiä, jotka koskevat niiden seurauksia.

SAMAN TODELLISUUDEN TULKINTAA JÄRJEN JA INTUITION AVULLA Capra kysyy, onko nykyajan tiede pitkälle kehitettyine koneistoineen vain löytämässä uudelleen vanhan viisauden, jonka idän viisaat ovat tunteneet tuhansien vuosien ajan? Pitäisikö fyysikoiden sen vuoksi luopua tieteellisestä menetelmästä ja ryhtyä mietiskelemään? Vai voiko tieteen ja mystiikan välillä olla molemminpuolista vuorovaikutusta? Kenties kysymykseen tulisi synteesi? Capra vastaa kuitenkin kaikkiin näihin kysymyksiin kielteisesti. Capran mukaan tieteen ja mystiikan tiet edustavat kahta toisiaan täydentävää ihmismielen ilmentymää, joista toinen on rationaalinen ja toinen intuitiivinen, mikä auttaa meitä ymmärtämään maailmaa täydellisemmin. Tiede ei tarvitse mystiikkaa, eikä mystiikka tiedettä, mutta ihminen tarvitsee molempia. Moderni fyysikko kokee maailman äärimmilleen viedyn erikoistumisen kautta. Mystikko taas kokee intuitiivisen mielen äärimmilleen viedyn erikoistumisen kautta. (Capra 1975, 342) Toistaiseksi tätä ei Capran mukaan kuitenkaan ole saatu aikaan meidän yhteiskunnassamme. Nykyisin meidän asenteemme on liiaksi kiinalaisen ajattelun mukaan jang, eli liian järkiperäinen, miehinen ja aggressiivinen. Tiedemiehet itse ovat tästä tyypillinen esimerkki. Vaikka heidän teoriansa johtavat maailmankäsitykseen, joka on samanlainen kuin mystikoiden, on hämmästyttävää, kuinka vähän tämä on vaikuttanut useimpien tiedemiesten asenteisiin. Mystiikassa tietoa ei voida erottaa tietynlaisesta elämäntavasta, josta tulee sen elävä ilmentymä. Mystisen tiedon hankkiminen merkitsee alistumista muutokseen. Voitaisiin jopa sanoa, että tieto on tuo muutos. Tieteellinen tieto voi kuitenkin usein pysyä abstraktina ja teoreettisena. (Capra 1975, 343) Capra on samalla huolissaan siitä, että useimmat nykypäivän fyysikoista eivät näytä tajuavat teorioidensa filosofisia, sivistyksellisiä ja henkisiä seurauksia. Monet heistä

tukevat aktiivisesti yhteiskuntaa, joka rakentuu mekanistiselle ja katkelmalliselle maailmankatsomukselle, näkemättä, että tiede osoittaa tällaisen käsityksen tuolle puolen, kohti maailmankaikkeuden yhtenäisyyttä, johon ei kuulu vain meidän luontainen ympäristömme, vaan johon kuuluvat myös lähimmäisemme. Capra uskookin, että modernin fysiikan viitoittaman käsitys on ristiriidassa nykyisen yhteiskuntamme kanssa, joka ei heijasta sen sopusointuista keskinäistä yhteyttä, joka on havaittavissa luonnossa. Jotta päästäisiin tällaiseen dynaamiseen tasapainotilaan tullaan Capran mukaan tarvitsemaan radikaalisti erilainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen rakenne: kulttuurivallankumous sanan todellisessa merkityksessä. Koko kulttuurimme eloonjääminen saattaa Capran mukaan riippua siitä, saammeko tällaisen muutoksen aikaan. Se riippuu viime kädessä meidän kyvystämme omaksua idän mystiikan jin asenteita, kyvystämme kokea luonnon kokonaisuus ja taidostamme elää sopusoinnussa sen kanssa. (Capra 1975, 343)