Deb At Ti

DEBATTI Sosialidemokraattinen mielipidelehti 02/2008

SDP tienhaarassa? Sosialidemokratia 2.0 l Uudistuuko SDP SONKin aloitteilla? l Kokemuksia Setan kouluttajana

Sisällysluettelo

15. 3.

PÄÄKIRJOITUS TUS Näytön paikka ka

4. 6. 7. 8. 10. 12.

AJANKOHTAISTA Sosiaaliturva korjaamolla Kokemuksia SETA:n kouluttajana SAKKIn XI liittokokous: Amisten oma juttu Kampen mot transfetter i Norden Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu Ulrich Beck: Cosmopolitan vision

15. 20. 24. 26. 28.

TEEMA: SDP tienhaarassa? Debatin puheenjohtajatentti Uudistuuko SDP SONKin aloitteilla? Sosialidemokratia 2.0 Ei päästetä itseämme liian helpolla Kolumni: Mikko Koskinen

31. Ota yhteyttä

TOIMITUS Päätoimittaja: Johannes Erra Toimitussihteeri: Pekka Komu Ulkoasu ja taitto: Matti Vahtera

Kirjoittajat: Elina Aaltio, Jussi Ahokas, Mikael Hiltunen, Jussi Häyhä, Mikko Koskinen, Heidi Lehikoinen, Anssi Pirttijärvi, Esa Suominen, Piia Vaara, Arto J. Virtanen

Pääkirjoitus

Johannes Erra

Näytön paikka tarvitaan esiintymisessään selkeyttä, ytimekkyyttä ja ennen kaikkea uskottavaa väittelytaitoa. Ilman näitä ominaisuuksia SDP ei, olivat tavoitteet sitten miten johdonmukaisia hyvänsä, kykene näyttäytymään aitona vaihtoehtona vallassa istuvalle porvarihallitukselle tai nousemaan pääministeripuolueeksi vuonna 2011.

Tänä kesänä ja syksynä sosialidemokraateilla on monessa suhteessa näytön paikka. Ensin edessä on puoluekokous, jossa puoluejohto uudistuu perusteellisesti puheenjohtaja Heinäluoman ja puoluesihteeri Feldt-Rannan jättäessä tehtävänsä. Syksymmällä vuorossa ovat kuntavaalit, joissa SDP:n tulisi osoittaa kykynsä toipua kevään 2007 poikkeuksellisen masentavasta vaalitappiosta, ja nousta mielellään suurimmaksi kuntapuolueeksi.

Koska SDP tavoittelee itselleen asemaa maamme merkittävimpänä yhteiskunnallisena muutosvoimana ja konsensuksen rakentajana, Hämeenlinnan puoluekokous valitsee puheenjohtajaa valitessaan mitä suurimmassa määrin seuraavaa sosialidemokraattista pääministeriehdokasta. Puheenjohtajalta on siksi odotettava yhteistyökykyä molempien suurten oikeistopuolueiden suuntaan, jotta sosialidemokraattisen politiikan toteuttamisen kannalta perustelluin hallituspohja on seuraavien vaalien jälkeen mahdollinen, oli kyse sitten punamullasta tai sinipunasta. Lisäksi tarvitaan lujuutta ja päättäväisyyttä, jotta puolueen julkilausutut tavoitteet muuttuvat hallituksessa teoiksi. Hyvästäkin puoluekoneiston puhetorvesta tulee helposti pääministerinä valtion virkamieskoneiston puhetorvi, kuten erinäiset historialliset esimerkit Suomesta ja muualta osoittavat. Siksi on tärkeää, että puoluekokous arvostaa puheenjohtajan valinnassa ehdokkaiden itsenäistä ajattelukykyä ylitse kaikkien muiden ominaisuuksien, hyvä taktiikka kun on hyödytön strategian puuttuessa.

Asetelmaa voi lievästi sanottuna pitää haasteellisena. Puolueen kannatuskehitys on pysynyt pitkälti paikoillaan, vaikka runsaan vuoden vallassa istuneen porvarihallituksen näytöt ovat jääneet laihanpuoleisiksi. Kesän alussa puolueen edessä oleviin haasteisiin vastaaminen kulminoituu SDP:n puheenjohtajan valintaan. Viime vaaleissa koettu tappio oli mitä suurimmassa määrin puolueen imagotappio. Vaaleja käytiin silloin hyvin pitkälti puheenjohtaja Eero Heinäluoman ympärille rakennetun kampanjan kautta, joten on ymmärrettävää, että uuden puheenjohtajan valinnassa mielikuvatekijät ja ehdokkaan tuotteistettavuus ovat olleet monissa spekulaatioissa keskeisessä roolissa. Monet ovat nähneet nuoren naisen valinnan SDP:n puheenjohtajaksi aivan erityisen perustelluksi ratkaisuksi nimenomaan näistä lähtökohdista. Tätä ajattelua on edistänyt, että kisassa näkyvään asemaan ovat nousseet kansanedustajat Miapetra KumpulaNatri ja Jutta Urpilainen, kaksi nuorta ja uudistusmielistä naista Pohjanmaan vaalipiiristä. Tärkeää on silti ymmärtää, että mikään ulkoinen ominaisuus, oli kyse sitten iästä tai sukupuolesta, ei itsessään tai automaattisesti takaa mielikuvapelin onnistumista, joka pohjimmiltaan on sittenkin kiinni puolueen tavoitteiden johdonmukaisuudesta. Puheenjohtajaa ja myös muuta puoluehallitusta valittaessa erityistä huomiota onkin asetettava ehdokkaiden kykyyn tuoda puolueen tavoitteita esiin julkisuudessa. Puheenjohtajalta

DEBATTI 02/08

Niin keskeinen kuin puheenjohtajan valinta onkin, on puoluekokouksen myös tiedostettava, ettei puolue saa keskittää menestystään yksin puheenjohtajan henkilöstä riippuvaiseksi. Paljon merkitystä on siksi myös sillä, että puolueen järjestörakenne saadaan kehitettyä toimintakykyisemmäksi, keskustelevammaksi ja aloitteellisemmaksi. Tämä edellyttää sekä päätöksentekoprosessien uudistamista että tarkkaa harkintaa puoluesihteerin valinnassa.

3

Ajankohtaista

Heidi Lehikoinen

Sosiaaliturva korjaamolla

Porvarihallituksen käynnistämä sosiaaliturvauudistus etenee kulisseissa ilman opposition edustusta. Mediatietojen varassa elävän kansalaisen olo onkin rauhaton. Kun kyseessä on aidosti jokaista suomalaista koskettava järjestelmä, voisi kuvitella, että liian laajaa keskustelua asiasta on vaikea käydä. Voisipa olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kun vaikkapa SATA-komitean perusturvajaosto kokoontuu puheenjohtaja Osmo Soininvaaran johdolla. Kuinkahan Soininvaaran perusturva-ajattelu näkyy jaoston työssä? joita sille on asetettu. Arvioitavana tällöin on se onko järjestelmässä sellaisia tilanteita, joissa henkilö jää perusteettomasti ilman sosiaaliturvaetuutta, etuuden saaminen muodostuu kohtuuttoman vaikeaksi tai etuuden taso ei ole tarkoituksenmukainen. Tämän arvioinnin tulee muodostaa uudistuspohja. Sosialidemokraattien tavoitteena tulee aina olla oikeudenmukaisuus. Sosiaaliturvan uudistamisella tulee kehittää yksilön itsemääräämisoikeutta ja elämänhallintaa niin että yksilöä kunnioitetaan. Samalla on huolehdittava heistä, joiden asema on avuttomin ja haavoittuvin. Syytös- ja aktivointipuheiden sijaan tulee auttaa ihmisiä syrjästä osallisuuteen ja toimintaan. Lopullisena päämääränä pääasiassa ansiotyö.

Sosiaaliturvajärjestelmä on kehittynyt vuosien saatossa monimutkaiseksi etuuksien, lisien, korotusten ja palvelujen viidakoksi. Laman jälkiä ei ole vielä ehditty korjata, kun edessä ovat jo uudet haasteet. Nyt järjestelmä, jota on kehitetty kunnianhimoisesti vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla ihmiselon kirjavuuteen, nilkuttaa. Poliittisen kentän yhteisymmärrys siitä, että tilanteelle pitää tehdä jotain on lähes hämmentävää. Kotoisemmalta sen sijaan kuulostaa kiistely uudistuskeinoista ja päämääristä.

Keksitäänkö pyörä uudelleen? Sosiaaliturvan uudistustyön pohjan tulee muodostaa sen arviointi vastaako sosiaaliturva niihin tavoitteisiin,

Porvarit puhuvat mielellään erityisesti työttömyyden yhteydessä ihmisten aktivoinnista. Ajattelu lähtee siitä, että ihminen on työttömänä passiivinen, syyllinen ja hänet pitää järjestelmän toimesta kenties jopa pakolla aktivoida. Ajattelutapa on jo lähtökohtaisesti nurinkurinen, mutta nurinkurisuutta lisäävät tilanteet, joissa työtä ei työmarkkinoilla ole tarjolla. Taisivat hölmöläisetkin kantaa valoa säkissä sisälle saavuttaen lähinnä oivan liikuntaharjoituksen. Aktivointijärjestelmä kyllä pyörii ja pyrkii aktivoimaan, mutta ei luo työpaikkoja. Järjestelmälähtöisen aktivoinnin sijaan tulisikin tukea työllistymistä ja poistaa työllistymisen esteitä. Tällöin työttömyyteen puututaan laajaalaisemmin ja oikeasti aktiivisesti.

”Porvarit puhuvat mielellään erityisesti työttömyyden yhteydessä ihmisten aktivoinnista.”

4

DEBATTI 02/08

Kehittämistavoitteena työttömyysturvan osalta tulee olla hyvän tulotason kompensaation, vastikkeellisuuden ja aktiivisen työvoimapolitiikan kokonaisuus.

Työ – sosiaaliturvan dynamo Työttömyysturva on yksi iso osa sosiaaliturvaa. Päivän sana työmarkkinoilla on nopea uudelleentyöllistyminen. Aktiivinen työvoimapolitiikka kuten työvoimakoulutus, työllistämistukiin perustuva työllistäminen ja työvoimapalvelut pyrkivät juuri nopeaan työttömyyden katkaisuun. Yksittäisistä toimista muutosturvan toimintamallin käyttöönotto oli iso askel aktiivisen työvoimapolitiikan suuntaan. Tarjoamalla työttömälle tai työttömyysuhan alaiselle tukea ja mahdollisuuksia, voidaan saavuttaa nopea uudelleentyöllistyminen tai sellaisia inhimillisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat positiivisesti tulevaan työllistymiseen. Tulevaisuudessakin globaalin työnjaon muutokset ja maailmantalouden kehitys haastavat suomalaista järjestelmää ja tarvitaan lisääntyvässä määrin aktiivista työvoimapolitiikkaa.

Vääntyneet vanteet – kuka korjaa? Sosiaaliturvaan kuuluu myös hyvä hallinto. Työvoiman palvelukeskukset ovat yksi hyvä esimerkki uudenlaisesta rajoja ylittävästä toiminnasta, jossa lähtökohtana ovat ihmisen tarpeet eivät hallinnon rajat. Järjestelmän kannatus ja hyväksyntä ihmisten keskuudessa kärsii aina kun sosiaaliturvatrampoliinissa

”Uudistamisessa ei voi eikä saa olla kyse vain menojen pienentämisestä.”

Samalla kun puhutaan nopeasta uudelleentyöllistymisestä ja työvoimapulasta, on työttömyyden kova ydin yhä olemassa. Yhteiskunnassa, jossa työ on ensisijainen toimeentulon lähde, tämä on monikerroksinen ongelma. Sosiaaliturvan näkökulmasta kyse on työttömyysturvan tasosta, kestosta ja ehdoista. Tason osalta esimerkiksi työttömyysturvan vakuutusperiaatetta, etuuksien ja maksettujen vakuutusmaksujen (hankittujen ansiotulojen) yhteyttä, tulee vahvistaa. Keston osalta on tunnustettava, että 500 päivää on pitkä aika ilman minkäänlaista toimintaa. Työvoimapoliittisten toimien aloittaminen heti työttömyyden alettua tulisi olla pääsääntö. Ehtojen osalta eräs yksityiskohta on työnhakusuunnitelmien velvoittavuus. Nykyisellään ne ovat työnhakijaa kohtaan velvoittavia, mutta eivät vastaavasti viranomaisia velvoittavia. Työnhakijan sitoutuessa suunnitelmaan on viranomaisilla myös oltava tarjottavana realistiset keinot sen toteuttamiseen.

on reikä. Tämä ei ole vakava asia pelkästään ihmisen itsensä tai yhteiskunnan kannalta, vaan myös poliittisesti. Voidaanko poliittisesti hyväksyä ontuva järjestelmä? Sosiaaliturvan uudistamisessa on kyse useista periaatteellisista ja käytännöllisistä seikoista. Uudistamisessa ei voi eikä saa olla kyse vain menojen pienentämisestä. Hallituksen haluttomuus panostaa uudistukseen myös taloudellisia resursseja, onkin huolestuttavaa. Tärkeää on muistaa, että tukijärjestelmä on syntynyt vähä vähältä, mutta ei ilman tarkoituksenmukaisuutta. Opiskeleva yksinhuoltaja tarvitsee erilaista sosiaaliturvaa kuin eläkkeellä oleva omaishoitaja. Jatkossakin sosiaalietuuksia tulee myöntää syyperusteisena. Myöskään veroratkaisuja ei voida erottaa sosiaaliturvan kokonaisuudesta.

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen on oltava keskeisellä sijalla työttömyysturvan kehittämisessä. Työttömyysturvaan ei saa tulla kohtuuttomia katkoksia otettaessa vastaan lyhytaikaista työtä. Teknisillä ratkaisuilla voidaan nopeuttaa palkkatietojen kulkua ja lainsäädännön tarkistamisella voidaan poistaa muotoseikkojen aiheuttamia viivästyksiä. Sovitellun päivärahan maksatusta voitaisiin myös muuttaa myös niin, että päiväraha maksettaisiin arviona, joka tasoitettaisiin sovitun ajan kuluessa.

Kansalainen jatkaa rauhattomana median seuraamista ja tiedonmurujen keräämistä. Kuinkahan suuri osa sosiaaliturvan uudistamisesta jää seuraavalle korjaamolle?

”Tämä ei ole vakava asia pelkästään ihmisen itsensä tai yhteiskunnan kannalta, vaan myös poliittisesti. Voidaanko poliittisesti hyväksyä ontuva järjestelmä?”

DEBATTI 02/08

5

Ajankohtaista

Anssi Pirttijärvi

Kokemuksia SETA:n kouluttajana

Aloitin tänä keväänä uuden aktivismin saran, toiminnan Setan kokemuskouluttajana. Pääasiallisesti käymme yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa kertomassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä yleensä sekä omista kokemuksistamme. Tämän lisäksi Seta tarjoaa koulutusta seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta esimerkiksi hoitohenkilökunnalle sekä sosiaalityöntekijöille. Kouluissa oppilaiden suhtautuminen on ollut ennakkoluulotonta ja edellisiä sukupolvia paremmin moninaisuuden hyväksyvää. Poikkeuksiakin toki on tullut vastaan. Ihannetilanteessa Setan ei tarvitsisi näitä tietoja tarjota, vaan erilaiset vähemmistöt otettaisiin huomioon automaattisesti yhteiskunnan eri osaalueilla. Näin ei kuitenkaan ole, joten asialliselle tiedolle on edelleen tarvetta, kouluopetuksessa kun ei vieläkään anneta tarpeeksi tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Kirjat on tehty enemmistölle ja jos vähemmistöistä puhutaan, puhutaan niistä sen sijaan, että ei olettaisi kaikkien oppilaiden kuuluvan enemmistöön. Oppilaiden lisäksi isätietoa kaipaavat varmasti monet opettajatkin, oikean tiedon korvaavat helposti ennakkoluulot.

”Mies ei saa pitää mekkoa, rakastaa miestä, ilmaista tunteitaan, jäädä hoitamaan lasta.”

Sukupuolivähemmistöistä tietoa on vähemmän kuin seksuaalivähemmistöistä. Parisuhdelaki ja hedelmöityshoitolaki herättivät enemmän keskustelua kuin vuonna 2002 hyväksytty translaki. Perinteiset käsitykset miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista elävät vahvoina myös nuorten keskuudessa. Vallitsevia sukupuolirooleja ja tiukasti kaksinapaista sukupuolijakoa horjuttavat transsukupuoliset, transgender-ihmiset, transvestiitit sekä intersukupuoliset henkilöt.

Eniten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa helpottaisi, jos käsittäisimme sukupuolen eri tavalla kuin nykyään. Sukupuolen ei pitäisi olla ihmistä rajoittava tekijä, joka määrittää, mitä ei saa tehdä. Mies ei saa pitää mekkoa, rakastaa miestä, ilmaista tunteitaan, jäädä hoitamaan lasta. Nainen ei saa haluta valtaa, rakastaa naista, pitää lyhyitä hiuksia. Kyseenalaistakaamme yhteiskunnassa vallitsevat odotukset ja katkaiskaamme ahtaiden sukupuoliroolien kahleet!

6

DEBATTI 02/08

Ajankohtaista

Jussi Häyhä AMIS

SAKKIN XI LIITTOKOKOUS: Amisten oma juttu Ammattiin Opiskelevat – SAKKI ry:n yhdestoista, 29.-30.3.2008 pidetty, liittokokous kokosi yhteen noin 160 ammattiin opiskelevaa. Opiskelijat käsittelivät liittokokouksen aikana omia mielipiteitään ja kantojaan liittyen koulutuspolitiikkaan ja kansalaisvaikuttamiseen. Liittokokous hyväksyi kaksi asiakirjaa: kansalaisvaikuttamisen asiakirjan, joka käsitteli ammattiin opiskelevien vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä, ja koulutuspoliittisen asiakirjan, jossa käytiin läpi ammatillisen koulutuksen laadun parantamista. Kansalaisvaikuttamisen asiakirjassa ammattiin opiskelevat linjasivat, että äänestysikärajaa ei tule laskea, vaan tulee keskittyä keinoihin, joilla äänestysaktiivisuutta saa nostettua. Nuoret olivat myös sähköisen äänestyksen puolesta ja sitä tulisi kokeilla kattavasti Suomessa mahdollisimman pian. Myös äänestäminen äänestyspäivänä tulee mahdollistaa missä tahansa äänestyspisteessä Suomessa.

levien työssäoppimis- ja työllistymismahdollisuudet. Näitä tulee edistää valtakunnallisesti. Myös erityisoppilaitosten oppilaskuntatoimintaa on edistettävä ja kehitettävä. SAKKI vaatii, että opintotuen on mahdollistettava kokopäiväinen opiskelu. Tärkeimpinä opintotuen kehittämiskohteina ovat vanhempien tulojen vaikutusten poistaminen itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta ja 17-vuotiaiden opintorahan korottaminen täysi-ikäisten tasolle. Lisäksi koulutuksen on oltava täysin maksutonta.

Oppilaskuntien ja opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuuksia, osallistumista ja tutustumista kaupungin päätöksentekoon on parannettava. Kaikissa kunnissa on oltava viralliset nuorisovaltuustot, jotka ovat demokraattisesti valittuja ja joita päättäjät kuuntelevat. Se on edellytys, jotta nuorten kuuleminen nuorisolain mukaisesti voidaan toteuttaa.

Työelämätietoutta on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa ja sen on oltava jatkossa omana opintoviikkonaan. Jatko-opintoihin suuntaavilla on oltava mahdollisuus suorittaa ylimääräisiä opintoviikkoja, jotka edesauttavat menestymään jatko-opinnoissa. Ammatillisen koulutuksen arvostusta on lisättävä juhlistamalla valmistumista jokaisessa ammatillisessa oppilaitoksessa.

Kansalaisvaikuttamista on lisättävä opetuksessa ja opetussuunnitelmissa järjestämällä esimerkiksi vaalipaneeleita. SAKKI vaatii, että laissa ammatillisesta koulutuksesta oleva termi oppilaskunta muutetaan muotoon opiskelijakunta. Oppilaitosten on otettava opiskelijakunnat mukaan päätöksentekoon ja tuettava toimintaa taloudellisesti.

Liittokokouksessa ammattiin opiskelevat linjasivat, että myös yhteiskuntaoppia tulee lisätä ammatillisessa koulutuksessa. Peruskoulun yhteiskuntaoppi ei riitä nykyisen yhteiskunnan ja poliittisen toiminnan ymmärtämiseen. Nuorten osallistuminen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen helpottuisi, mikäli myös ammattiin opiskelevat saisivat enemmän tietoa omista vaikuttamismahdollisuuksista ja nykyisistä vaikuttamisen rakenteista.

Koulutuspoliittisessa asiakirjassa linjattiin, että ammatillisen koulutuksen arvostukseen ja laatuun tulee kiinnittää huomiota. Ammatilliset oppilaitokset tarvitsevat keskeyttämisen ehkäisyohjelman, jolla keskeyttämiset saadaan kuriin. Yhteyshaun ulkopuolelle jääville nuorille täytyy olla tarjolla opintojenohjauspalvelua niin, että nuori saa palvelut yhdestä paikasta, yhdellä kerralla. Ammatillista koulutusta ei saa myöskään kaupata nuorille väärillä mielikuvilla vaan realistisella kuvalla, joka kertoo alasta.

”Peruskoulun yhteiskuntaoppi ei riitä nykyisen yhteiskunnan ja poliittisen toiminnan ymmärtämiseen.”

Liittokokous halusi ottaa myös kantaa ammatillisten erityisoppilaitosten resursseihin. Koulutuspoliittinen asiakirja käsittelee erityisopiskelijoiden yksikköhintaa ja on sitä mieltä, että sitä tulee korottaa ja rahoitus tulee käyttää kohdennetusti erityisopiskelijoiden opiskelun edistämiseen. Tärkeimpänä kehityskohteena nähtiin ammatillisissa erityisoppilaitoksissa opiske-

DEBATTI 02/08

7

Kolumni

Mikael Hiltunen Nordisk sekreterare, SDP

Kampen mot transfetter i Norden Konsumenterna har blivit allt medvetnare om vad de konsumerar. De rättvisemärkta produkterna ökar ständigt sina marknadsandelar och sortimentet blir hela tiden bredare. Det finns också ett ökat intresse för naturenligt odlade grönsaker och s.k. hälsofrämjande produkter. Den socialdemokratiska gruppen i Nordiska rådet har väckt diskussion om transfettsyrornas skadliga inverkan på hälsan. Den 25 april 2007 undertecknade nämligen gruppen ett medlemsförslag där den föreslår att de nordiska länderna begränsar mängden skadliga transfettsyror i livsmedel. Förslaget framlades den 25 september 2007. Transfettsyror är en samlad benämning på industriellt framställda fettsyror, som finns i matvaror, speciellt i snabbmatsprodukter. Läkarna varnar om att en liten ökning av transfetter i matvarorna ökar risken för hjärt- och kärlsjukdomar.

Nordiska rådets socialdemokratiska grupp hänvisar till Danmarks exemplariska beslut år 2004. Danmark var nämligen en föregångare i detta avseende i och med att landet beslöt att matvarorna högst fick innehålla två gram industriellt framställda transfettsyror per 100 gram fett i maten. Brott mot sanktionerna kan ge upp till två års fängelse. Inledningsvis gick EU kommissionen hårt åt Danmark för detta beslut, som ansågs utgöra ett handelshinder. Senare var kommissionen tvungen att medge att Danmarks beslut var motiverat ur ett folkhälsoperspektiv.

8

DEBATTI 02/08

”New York har idag genomfört den danska modellen och den kommer att genomföras i MacDonalds och Kentucky Fried Chicken – restauranger världen över.”

Den stränga danska lagstiftningen väckte även uppmärksamhet på andra sidan Atlanten i medicinska tidskrifter och andra medier, vilket ledde till att snabbmatskedjorna hamnade under uppsyn. New York har idag genomfört den danska modellen och den kommer att genomföras i MacDonalds och Kentucky Fried Chicken – restauranger världen över.

till högst 2g transfetter per 100g fett i maten. För det andra att de nordiska länderna bör begränsa antalet transfetter på ovan nämnda sätt fem år efter att rekommendationen antagits. För det tredje borde de nordiska EU/EEC länderna enligt betänkningsutkastet arbeta för att lagstiftning antas som begränsar antalet transfetter till två gram per 100 gram fett i maten på EU-nivå.

I empiriska undersökningar gjorda av överläkare Steen Stender framkommer effekterna av Danmarks nya lagstiftning klart. Stender undersökte typiska transfettprodukter (snabbmatsmåltider, 100g kex/kakor och mikropoppkorn) i en rad länder mellan 20052006. Andelen transfetter var i Danmark 0,4g, Finland 10g, Sverige 14g, Norge 16g och Island 35g. Med tanke på att Danmarks tal år 2001 låg på 30g, är detta ett slående bevis på lagstiftningens inverkan. Det höga talet i Island antas bero på den relativt stora importen av amerikanska produkter.

När transfettförslaget behandlades i utskotten orsakade den konservativa gruppens handlande stor uppståndelse. De konservativa var ovilliga att ta till hårdhandskarna, utan menade att begränsningar borde ske på frivillig basis och att fokus borde läggas på medborgarupplysning. Icke överraskande gick även denna gång företagens intressen före människornas behov i de konservativa parlamentarikernas preferensordning. Det slutliga avgörandet i frågan görs på Nordiska rådets session i Helsingfors 27.-29 .10.2008.

Norden bör gå i spetsen, men målet bör vara restriktioner på EU-nivå, menar Stender. Han påpekar att om strängare gränsvärden för transfettsyror infördes på EU-nivå, skulle det rädda tusentals liv årligen. Kring 50 000 EU-medborgare dör årligen i hjärtrelaterade sjukdomar för att de ätit matvaror med industriellt framställda transfettsyror. Det är värt att komma ihåg att vissa befolkningsgrupper, som konsumerar mycket snabbmat, är mera utsatta än andra.

Förhoppningsvis kan de övriga nordiska länderna införa likadan lagstiftning som i Danmark inom kort och därmed ta itu med ett problem som utgör en allvarlig hälsorisk för befolkningen i Norden. Om hela Norden har restriktioner mot transfetter, blir trycket mot företagen betydligt större än vad som kan åstadkommas med frivillig upplysning. De nordiska länderna kan vara föregångare även på detta område om de vill.

Den socialdemokratiska gruppens medlemsförslag behandlades på Nordiska rådets möte av medborgar- och konsumentutskottet och välfärdsutskottet i Stavanger i Norge 15 april 2008. Som grund för behandlingen låg utskottens gemensamma betänkande som föreslog tre att-satser. För det första att Nordiska rådet borde påverka de nordiska länderna att följa Danmarks exempel och begränsa antalet transfetter

DEBATTI 02/08

9

Kirja-arvostelu

Jussi Ahokas

Naomi Klein:

Tuhokapitalismin nousu

Oikeistolaiset arvostelijat ovat nimenneet Naomi Kleinin uusimman kirjan ”roskaksi” ja ”vuoden 2007 hauskimmaksi kirjaksi”. No Logo -teoksellaan maailmanmaineeseen ja yhdeksi johtavista uusliberalismin kriitikoista noussut Klein näyttää siis jatkavan uskollisesti valitsemallaan tiellä. Vaikka Tuhokapitalismin nousu pitää sisällään omat ongelmansa ja Kleinin esitystapa on monin paikoin hyvinkin provosoivaa, kirjan tuomitseminen roskaksi kuvaa enemmän tuomion tekijää kuin itse teosta. kunnan kasvattamat taloustieteilijät. Myös Jeffrey Sachsin rooli taloudellisten shokkihoitojen levittäjänä ja tuhokapitalismin esitaistelijana on ollut mittava. Kirjassa esitetty todistusaineisto taloustieteen friedmanilaisen paradigman aikaansaannoksista maailman yhteiskunnallisen kehityksen suunnan kääntämiseksi on äärimmäisen vaikuttava. Jossain kohdissa kirja alkaa tästä syystä muistuttaa enemminkin syytekirjelmää, kuin objektiivista esitystä todellisuuden kulusta.

Klein rakentaa kirjassaan yksityiskohtaisesti ja huolellisesti reaalimaailman esimerkkejä hyödyntäen kuvan 1970-luvulta alkaneen kapitalismin vaiheen tärkeimmistä ominaispiirteistä. Klein on ymmärtänyt erityyppisten yhteiskunnallisten shokkien merkityksen kapitalismin laajentumisprosessin välttämättömänä osana ja nimeää kapitalismin viime vuosikymmenten historian lopulta tuhokapitalismiin johtavan shokkidoktriinin aikakaudeksi. Klein on ymmärtänyt kapitalismin ekspansion välttämättömyyden koko järjestelmän olemassaolon kannalta ja esittää, kuinka kapitalismin tilaa laajentamaan pyrkivät radikaalit taloudelliset reformit vaativat toteutuakseen yhteiskunnallisen lamaannuksen. Lamaannus voi syntyä periaatteessa kolmea kautta: yhteiskunnallisten järjestelmien murrosvaiheessa, kuten entisen itäblokin maissa ja Etelä-Afrikassa, luonnonkatastrofin seurauksena, kuten New Orleansissa ja Sri Lankassa tai väkivaltaisesti ja tietoisesti luotuna, kuten useissa Etelä-Amerikan maissa, Indonesiassa ja Irakissa.

”Jossain kohdissa kirja alkaa tästä syystä muistuttaa enemminkin syytekirjelmää, kuin objektiivista esitystä todellisuuden kulusta.”

Taloudellisen shokkidoktriinin insinööreiksi Klein nimeää Milton Friedmanin ja muut Chicagon koulu-

10

DEBATTI 02/08

”Irakin sota on erinomainen esimerkki, jossa liiketaloudelliset motiivit olivat alusta alkaen mukana. Motiivina ei ollut pelkästään luonnonvarojen hallitseminen, vaan uuden globaalin turvallisuustoimialan markkinoiden laajentaminen.”

Syytösten keskeltä Klein onnistuu tekemään toisen merkittävän havainnon. Hän haluaa kumota käsityksen, jonka mukaan taloudellinen ja poliittinen vapaus olisi mahdollista erottaa toisistaan. Ilman taloudellista vapautta poliittinen vapaus menettää merkityksensä, kuten on käynyt esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Vieläpä, monet shokkihoitoon perustuvat taloudelliset reformit ovat vaatineet poliittisten vapauksien rajoittamista tai jopa demokratian väkivaltaista murskaamista. Kun maailmanlaajuinen taistelu ihmisoikeuksien puolesta ulottuu pelkästään jälkimmäisten epäkohtien korjaamisvaatimuksiin, pääsevät taloudellisesta kurjistumisesta vastanneet ekonomistit kuin koirat veräjästä jatkuvasti voittomahdollisuuksien laajentamista vaativista kapitalisteista puhumattakaan. Klein vaatii ajattelutavan muutosta.

juurikaan ratkaisuja kapitalistisen järjestelmän muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi. Se ei myöskään pureudu kahden viimeisen vuosikymmenen aikana rahoitusmarkkinoiden kehityksen myötä tapahtuneeseen siirtymään kohti globaalia finanssikapitalismia. Tästä huolimatta kirjan lukeminen on suositeltavaa kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää hieman paremmin meitä ympäröivää kapitalistista todellisuutta.

”Tuhokapitalismin nousu on mielenkiintoisesti rakennettu kuvaus lähihistoriastamme ja kapitalistisen järjestelmän kehityksestä.”

Shokkidoktriinin huipentumana Klein esittää tuhokapitalismin järjestelmän, jossa tietoisella kriisien ruokkimisella pyritään taloudellisten voittojen maksimointiin. Irakin sota on erinomainen esimerkki, jossa liiketaloudelliset motiivit olivat alusta alkaen mukana. Motiivina ei ollut pelkästään luonnonvarojen hallitseminen, vaan uuden globaalin turvallisuustoimialan markkinoiden laajentaminen. Turvallisuus on noussut nopeinten kasvavien toimialojen joukkoon syyskuun 2001 iskujen jälkeen. Tuhokapitalismin nousu on mielenkiintoisesti rakennettu kuvaus lähihistoriastamme ja kapitalistisen järjestelmän kehityksestä. Se kuvaa erinomaisella tavalla taloudellisten ideologioiden merkitystä reaalimaailman kehityksen määrittelijänä. Teos ei tarjoa

DEBATTI 02/08

11

Kirja-arvostelu

Jukka Torkka

Ulrich Beck:

Cosmopolitan vision

Teoksessaan Cosmopolitan vision yhteiskuntatutkija Ulrich Beck esittää oman visionsa tulevaisuuden yhteiskunnallisista kehityskuluista. Hän puhuu realistisesta kosmopoliittisuudesta, joka ei ole romanttista haihattelua, vaan nimenomaan tunnustaa maailman sellaisena kuin se on ja tekee johtopäätöksenä reaalisiin tosiasioihin nojaten. Beckin kosmopoliittinen visio pohjautuu pitkälti hänen aikaisempaan tutkimukseensa ja sen keskeisiin teemoihin, kuten riskiyhteiskunnan (Risikogesellschaft) ja toisen modernin (andere Moderne) ajatuksiin. Beck on hyvin tuottelias kirjoittaja ja hänellä on suuri määrä julkaisuja, joihin tukeutua. Cosmopolitan visionin lähdeluettelossa on sivun verran hänen omia tekstejään. Teoksen tyyli on raskaslukuisempaa ja vähemmän lennokasta, kuin Beckillä yleensä. Vasta kirjan loppupuolella Beck pääsee siihen vauhtiin ja visionäärisyyteen, jolla hän yleensä lukijaansa vie.

”Vasta kirjan loppupuolella Beck pääsee siihen vauhtiin ja visionäärisyyteen, jolla hän yleensä lukijaansa vie.”

Ulrich Beck on tehnyt paljon yhteistyötä ja yhteisiä julkaisuja Tony Blairin hovisosiologina pidetyn Anthony Giddensin kanssa. Cosmopolitan visionin viesti on pitkälti sama, kuin heidän kesällä 2005 yhdessä julkaisemansa avoimen kirjeen Euroopalle. Joskin teoksessaan Beck kehittelee argumenttejaan huomattavasti pidemmälle, se on osa laajempaa aikalaiskeskustelua, jota Beck ja Giddens ovat käyneet mui-

12

DEBATTI 02/08

den muassa Jürgen Habermasin, Jacques Derridan ja Francis Fukuyaman kanssa. Fukuyama lienee Beckille liian helppo pala, joten kritiikin voimakkain ryöppy osoitetaan Habermasia kohtaan. Beck moittii Habermasia vähintäänkin implisiittisesti postmodernistiksi ja esittää Habermasin postnationalistisen konstellaation käsitteen vain laajennettuna kansallisvaltion käsitteenä. Kansallisvaltiot ovat yhä olemassa Beckin ajattelussa, mutta ne ovat ikään kuin mielikuvitusolentoja. Ihmiset voivat uskoa niihin ja käyttäytyä kuten ne olisivat olemassa, esimerkiksi näyttää valtion tarkastajalle passia ylittäessään tietyn imaginäärisen rajan. Todellisen maailman muotoutumisen kanssa kansallisvaltioilla ei enää kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä. Beck korostaa erityisesti sitä, kuinka yhtäältä yritykset toimivat jo globaalilla kentällä niitä koskevan lainsäädännön laahatessa yhä kansallisella tasolla ja toisaalta teollisuusyhteiskunnan tuottamien riskien, kuten ilmansaasteiden, ilmastonlämpenemisen ja ydinsaasteen rajat ylittäviä vaikutuksia.

teetillä, eurooppalaisuudella. Mikäli Euroopan unioni koordinoinnin kautta omaksuu valtion tehtäviä, kuten eurooppalaisen puolustuksen, eurooppalaisen verotuksen ja eurooppalaisen sosiaaliturvan, kuten Habermas esittää, ei siitä Beckin mukaan tule mitään kategorisesti uutta poliittista entiteettiä, vaan ainoastaan yksi valtio –joskin suuri valtio- muiden valtioiden joukkoon. Eurooppalaisuus on juuri monimuotoisuutta! pauhaa Beck. Yhdysvaltoja on pidetty kansakuntien sulatusuunina. Tämä ei ole Beckille kosmopoliittisuutta, sillä ”amerikkalainen tapa” tekee useamman kansakunnan edustajista yhden uuden kansakunnan edustajia. Todellinen kosmopoliittisuus on pluralismia, ei assimilaatiota: kansakunnat, traditiot, etnisyydet ja uskonnot elävät sikin sokin keskenään, rauhassa. Beckille eurooppalaisten federalistien ja intergovermentalistien kysymys Euroopan unionin tulevaisuudesta on joutava. Hänen ratkaisunsa on kosmopoliittinen Eurooppa, jossa kansalaisten identiteetit ovat päällekäisiä eurooppalaisuuden, kansallisvaltion, kotikaupungin ja kosmopoliittisen ihmiskunnan kansalaisen kanssa.

Euroopalle ei riitä olemassa olevien eurooppalaisten valtioiden hiominen yhteen Euroopan unionin alle. Silloin Beckin mukaan vain korvataan kunkin valtion kansallinen identiteetti uudella kansallisella identi-

www.socialistgroup.org

Ilmastonmuutosvaliokunta, sd-ryhmän koordinaattori Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta Aluekehitysvaliokunta (varajäsen)

www.riittamyller.net

Elina Aaltio ja Piia Vaara

Debatin puheenjohtajatentti SDP:n puoluekokouksen lähestyessä Debatti päätti haastatella kaikkia yhdeksää SDP:n puheenjohtajaehdokasta. Puheenjohtajakeskustelua on käyty pitkälti päivänpoliittisin teemoin, joten Debatti päätti ottaa haastatteluun toisen lähtökohdan, ja lähestyä puheenjohtajia aatteellisemmin kysymyksin.

Ehdokkaille esitettiin seuraavat kysymykset: Miten määrittelisit sosialismin ja mitä se sinulle merkitsee? Millaista vapautta SDP:n tulee tavoitella? Millainen on sinun utopiasi hyvästä yhteiskunnasta?

Tarja Filatov Modernia ekohumanismia. Täysin vapailla markkinoilla ei ole kärsivällisyyttä kasvattaa kokonaista puuta tai ehjää ihmistä, siksi tarvitaan politiikkaa, joka mahdollistaa ihmisen hyvän elämän. Haluan globaalia oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa, aitoa ja toimivaa demokratiaa, jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamista. Yhteisöllisyys, solidaarisuus sekä vastuuntuntoinen vapaus ovat hyvä perusta tasa-arvoisen yhteiskunnan kehittämiselle. Jokaisella ihmisellä tulee olla vapaus toteuttaa itseään yksilönä, mutta vapauteen kuuluu aina vastuu kunnioittaa toisia ja olla loukkaamatta toisten oikeuksia. Yhteiskunta, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus hyvään elämään. Jossa erilaisuutta arvostetaan ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan, jossa demokratia toimii ja työ on ihmisarvoista, jossa talous ja tuotanto ovat tasapainossa ympäristön kestokyvyn kanssa. Pelkkä materiaalinen vauraus ei riitä hyvinvoinnin lähtökohdaksi. Pelkkä osaaminen ei riitä sivistyksen eväiksi. Haluan laajaa sivistystä, joka ei ole vain ulkoa opittua tietoa vaan elämänasenne, joka tuo elämään sisältöä, auttaa muuttuvassa maailmassa ja oman elämän hallinnassa.

Ilkka Kantola Sosialismissa yhteisöllisyys tasoittaa yksilöiden välisiä eroja. Yksilöiden henkisiä ja aineellisia resursseja kootaan vahvistamaan yhteisöä, jonka resursseja käytetään vahvistamaan yhteisön jäsenten selviytymistä. Päätöksenteko tapahtuu demokraattisesti ja tasa-arvoisen ihmiskäsityksen pohjalta oikeudenmukaisesti. Sosialismi rajaa vahvasti yksilön mahdollisuuksia hyötyä toisten ihmisten kustannuksella. Vahvassa sosialismissa vapaalla markkinataloudella ja yksityisellä pääomalla on hyvin rajallinen rooli. Päämääränä tulee olla yhteiskunta, jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä siksi, mikä hän on. Keskeistä on turvata aineellisen elämän edellytykset, työ ja toimeentulo siten, että yksilölle jää tilaa itsensä omaehtoiseen kehittämiseen. Tulevaisuutta koskeva epävarmuus on väistämätöntä, mutta jos epävarmuus on kovin suurta, siitä muodostuu ahdistava vapauden este. Vapaus on välttämätöntä, koska vain vapaa ihminen kykenee ottamaan vastuuta myös yhteisistä asioista ja toisten ihmisten vapauden edistämisestä. Hyvässä yhteiskunnassa vallitsee rauha ihmisten kesken. Elämä tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden asettamissa rajoissa. Mielipiteet uskalletaan lausua vapaasti. Kansalaiskeskustelu on aktiivista, tiedonvälitys vapaata ja riippumatonta. Kansalaiset osallistuvat vaaleissa demokratian toteuttamiseen aktiivisesti. Absoluuttinen köyhyys on poistettu. Yhteiskunta tukee jokaisen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä täyteen ihmisyytensä mittaan.

DEBATTI 02/08

15

Johannes Koskinen SDP on demokraattisen sosialismin arvopuolue. Kannatamme vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden arvopohjaa ja pyrimme muuttamaan yhteiskuntaa pragmaattisesti tämän mukaisesti. Sosialidemokratia on pystynyt yhdistämään turvallisuuden edistykseen. Käsitteenä sosialismi on valitettavasti saanut niin kielteisen arvolatauman, että hukkaamme ruutia jos koetamme saada sosialismimme ymmärretyksi ja erotetuksi ”reaalisosialismin” harharetkistä. On järkevämpää puhua sosialidemokratiasta tai demokraattisesta sosialismista. Sosialidemokratiani lähtee paitsi vakaasta arvopohjastamme, myös siitä, että yhteiskunnallisia uudistuksia on tehtävä sen rakenteita muuttamalla. SDP:n tulee tavoitella vastuullista vapautta. Yhteiskunta kantaa vastuun jäsenistään, mutta yksilöiden on kannettava vastuuta itsestään ja toisista. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat yhdistettävissä, eikä sosialismia pidä tulkita vain rakenteita muuttavana aatteena. Juuri sosialidemokraatit ovat rakentaneet todeksi klassisia vapausoikeuksia täydentäviä sosiaalisia, sivistyksellisiä ja taloudellisia perusoikeuksia. Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa ihminen voi työllään parantaa omaa ja tulevien sukupolvien asemaa. Ketään ei jätetä osattomaksi. Varakkaat osallistuvat hyvinvoinnin rahoittamiseen muita enemmän ja jokaisella on mahdollisuus etsiä omaa elämäntehtäväänsä. Kenenkään oikeudet eivät polje toisten oikeuksia. Hyvä yhteiskunta ei rajoitu kansallisvaltioon. Vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja rauha kuuluvat jokaiselle ihmiselle tässä maailmassa.

Miapetra Kumpula-Natri SDP:lle sosialismi on tärkeä aatesuunta, vaikka se on saanut negatiivisen sävyn erilaisten historiallisten toteutusten johdosta. Sosialismissa talous ei toimi hallitsemattomasti, politiikalla vaikutetaan siihen. Sosialismin tavoite taloudellisen tasa-arvon kasvattamisesta sekä tapa nähdä markkinat renkinä ovat ajatusmaailmani mukaiset - vastavoimana uusliberalismille. Yksin ihminen on voimaton markkinoiden edessä. Yhteisillä työkaluilla pärjäämme - maailmanlaajuisesti. Vapautta onnellisuuteen. Ihminen ei ole onnellinen taloudellisessa tai henkisessä ahdingossa. Onnellisuus kasvaa myös solidaarisuudesta. Ihmistä ei saa kahlita syntyperä, talous, sukupuoli tai mielipide. Vapaus on laajan tasa-arvon toteuttamista, esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja lapsien osalta. Myös sivistystaso asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Vapaat ihmiset haluavat itse tehdä valintoja, mielekästä työtä, elää onnellisina. Laadukkaat hyvinvointipalvelut tukevat elämän eri vaiheissa. Hyvässä yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus onnelliseen elämään. Arkikokemukset korreloivat politiikan päätösten kanssa ja ihmisellä on vaikutusmahdollisuus elämäänsä ja yhteisöönsä. Tulevaisuus on tätä päivää parempi: lapsillamme on puhdas ympäristö, ilmasto kestää ihmiskunnan ja jokaisella on edellytykset onnellisuuteen, rauhaa ja toisensa turvanaan. Hyvinvointiyhteiskunnan tulee mahdollistaa onnellisuus, ei kertoa millaista sen tulee olla.

16

DEBATTI 02/08

Kimmo Kiljunen Yhteisvastuuta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta korostava yhteiskunta. Emme pidä huolta vain köyhistä, vaan pyrimme turvaamaan kaikille ihmisille yhtäläiset itsensä toteuttamisen mahdollisuudet. Vapautta puutteesta ja nälästä niin Suomessa kuin maailmalla. Vapautta toteuttaa itseään ihmisenä. Yhteiskunta, jossa kukaan ei ole yksin heitteillä.

Jouko Skinnari Sosialismin tavoitteena on saada hyvä elämä tasavertaisesti kaikille. Kansalaisten valtiolliset ja kunnalliset, sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet tulee käytännössä toteutua. Tämä edellyttää julkisen vallan vahvaa otetta useilla elämän aloilla mm. elinkeinoelämän säätelijänä, terveys- ja sosiaalisektorilla, opetuksessa sekä koulu- ja yliopistolaitoksessa sekä elinkeinotoiminnassa markkinavoimien vastapainona. Tämän täytyy tapahtua myös kansainvälisesti, koska markkinavoimat ja kapitalismi eivät tunne maiden rajoja. Demokraattiset oikeudet tulisi toteutua myös oikeutena työhön ja työelämässä yritysdemokratiana. Valitettavasti nykyisin määrääjinä ovat omistajat, heidän ahneutensa ja ihmisistä piittaamaton voitontavoittelu. Sosialismin hyvän elämän tavoitteeseen liittyy myös onnellisuus ja elämän oikeat arvot. Kaikessa on otettava huomioon ihminen sekä luonnon ja ympäristön asettamat rajat. Minun sosialismiini kuuluu myös isänmaallisuus, kulttuuri, urheilu ja että elämässä on myös kivaa. Sosialismin rakentamisesta on tullut elämäntehtäväni, jossa olen pärjännyt vaihtelevalla menestyksellä. Valtiolliset, kunnalliset, sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet olivat alussa se kova juttu. Näiden avulla saatiin vapaus työn ja pääoman orjuudesta, oikeus mielipiteeseen ja julkaisutoimintaan. Päästiin asettamaan poliittiset tavoitteet ja saatiin ajaa niitä julkisesti. Globalisaation myötä pääomien ja omistajien ote määrääjinä on taas kasvanut. Samoin pääomanomistajien tulot ovat rajusti nousseet ja verotus helpottunut. Tämä kehitys tulee estää kotimaassa ja kansainvälisesti. Kun jokainen kansalainen tuntee olonsa onnelliseksi suomalaisessa tasaarvoisessa kansankodissamme, on kotimainen utopia hyvin pitkällä. Siihen liittyy myös kansainvälinen onnellisuuden utopia. Maapallolla on oltava ihmisillä hyvä elämä myös ilmaston ja ympäristön suhteen. Yhdessä me olemme vahvoja.

DEBATTI 02/08

17

Erkki Tuomioja Sosialismi on minulle ennen kaikkea arvojen määrittämä tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen perustuva demokraattinen yhteiskunta, joka voi hyväksyä markkinatalouden ja yksityisen omistusoikeuden, mutta niin, että nämä eivät alista ihmisiä vaan ovat alisteisia demokraattiselle päätöksenteolle. Se ei koskaan ole markkinayhteiskunta jossa kaikki on kaupan. Vapautta saa rajoittaa vain muille ihmisille tai luonnonympäristölle aiheutuvan vahingon estämiseksi. Vapaus nälästä, puutteesta ja sairaudesta ovat myös ihmisoikeuksien kaltaisia perusvapauksia, mutta niitä ei tule asettaa perinteisten vapausoikeuksien kanssa vastakkain. Huomattakoon, että markkinavapaus ei ole edellisiin rinnastettava, se missä määrin markkinoita ohjataan tai vapautetaan on edellisessä vastauksessani mainitsemien arvojen toteutumisen perusteella arvioitava tarkoituksenmukaisuuskysymys. Sellainen yhteiskunta jossa ihmiset ovat luonnostaan tasavertaisia ja kohtaavat toisensa kaikkialla siten että voivat katsoa toisiaan silmiin ilman, että kukaan pitää itseään lähtökohtaisesti parempi- tai huonompiarvoisena kuin toista. Se on yhteiskunta jossa vallitsee täysi vapaus ilman, että ketään toisten ihmisten tai yhteiskunnan tukea tarvitsevaa ihmistä jätetään heitteille tai yksin. Hyvä yhteiskunta toimii tavalla, joka toteuttaa niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisesti kestävää kehitystä. Se on tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta 2.0.

Pia Viitanen Tänä päivänä sosialismi ei enää nojaa kansallistamiseen. Enemmänkin nykypäivän sosialismia on kyseenalaistaa itsestäänselvyydet ja löytää rakenteet yksittäisten ongelmien takaa. Ehkä sosialismi ihan alkuperäisessä muodossa - tuotantovälineiden saattamisella yhteiskunnan kontrolliin - on sekin näinä globalisoituvina aikoina ajankohtaisempaa kuin muutamaan kymmeneen vuoteen. Onhan oikeudenmukaisuuden kannalta yhä olennaisempaa että yhteiskunta - tällä kertaa kansainvälinen yhteisö - pitää monikansallista kapitalismia kurissa. Tämä ei enää tarkoita sosialisoimista vaan kuluttajasuojan lisäämistä ja kansainvälisten sitovien ympäristö - ja työntekijänormien lisäämistä. Sosialidemokraattinen vapaus on tiiviissä paketissa tasa-arvon kanssa. Martin Luther Kingiä lainatakseni ”toisilla ei voi olla vapautta niin kauan kuin toisia alistetaan”. Aatteeseemme kuuluu, että puolustetaan myös toisten vapauksia. Se on solidaarisuutta. Vapaus on osa arvopakettia: vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Vapaus on positiivista vapautta johonkin: vapautta osallistua, vapautta luoda jne. Voi kysyä, millaiseen yhteiskuntaan haluaisit syntyä, jollet tietäisi tuletko syntymään yhteiskunnan köyhimpään vai rikkaimpaan osaan? Näin mitattuna hyvä yhteiskunta on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Tämä poliittisesti ajateltuna. Kulttuurisesti uskoisin, että meillä pohjoisilla kansoilla olisi jotakin opittavaa eteläisestä rennommasta, iloisemmasta, hieman kiireettömämmästä ja yhteisöllisemmästä elämästä. Nyt yhteiskuntamme on liian yksinäinen ja ajoittain ehkä jopa liian ryppyotsainenkin.

18

DEBATTI 02/08

Jutta Urpilainen Minulle se tarkoittaa ihmisoikeuksia politiikan lähtökohtana. Yhteiskunnan turvaamat vapaudet ja säätämät vastuut tarjoavat parhaimmat edellytykset jokaisen kansalaisen ihmisarvoiselle elämälle. Se on sosialidemokratian aateperintö, josta vapauden, veljeyden ja tasa-arvon vaateet kumpuavat. Vapaus työnantajien ja valtion holhouksesta on edelleen hyvä lähtökohta. Sosialidemokraattinen vapauskäsite nojaa kuitenkin vahvaan valtioon, joka sääntelee ihmisten vapausoikeuksia suhteessa toisiinsa ja suhteessa markkinatalouteen. SDP:n tulee tavoitella sellaista vapautta, jossa vastuut, velvollisuudet ja mahdollisuudet ovat tasapainossa. Hyvä yhteiskunta on sosiaalisesti, eettisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla. Vain omia kansalaisiaan, muita ihmisiä ja luontoa kunnioittava yhteiskunta on elinkelpoinen pitkällä aikavälillä.

SONKin kesäpäivillä 2008 Pohjoista eksotiikkaa! 15-17.8.2008 Hirvikari, Rovaniemi SONKin legendaariset kesäpäivät pidetään ensimmäistä kertaa historiassa Rovaniemellä kaupungin leirikeskuksessa Hirvikarissa. Kesäpäivien virallisen ohjelman teemana on Pohjoinen ulottuvuus. Tule mukaan nauttimaan kesän viime hetkistä Lapissa ja tutustumaan uusiin ihmisiin! Rovaniemelle matkustetaan junalla, yhteislähtö 15.8. Helsingistä klo 10.06 ja paluu 17.8. Helsinkiin. Juna kulkee muun muassa Tampereen ja Oulun kautta, joten kyytiin ja kyydistä voi hypätä matkan varrella. Ilmoittautumiset perjantaihin 8.8. mennessä osoitteeseen [email protected]. Kerro ilmoittautuessasi mahdolliset allergiat tai erikoisruokavalio. Koko kesäpäiväviikonloppu maksaa 20 euroa ja matkakulut tapahtumaan korvataan halvimman julkisen liikenteen taksojen mukaisesti. Lisätietoa tapahtumasta ja tarkemman ohjelman löydät SONKin nettisivuilta www.sonk.fi kesäkuun loppuun mennessä sekä SONKin aktiivit-listan kautta. Tervetuloa mukaan!

Kolumni Mikko Koskinen

Uudistuuko SDP SONKin aloitteilla? SONKin liittokokouksessa marraskuussa 2007 hyväksyttiin monien muiden laajojen asiakirjojen lisäksi Sosialidemokratian tulevaisuusasiakirja, jossa esiteltiin järjestöllisiä ja poliittisia uudistusehdotuksia SDP:lle. Tulevaisuusasiakirjan valmistelu oli aloitettu jo edellisenä keväänä historiallisen vaalitappion ”innoittamana”. SDP aloitti oman uudistustyönsä syksyllä 2007 perustamalla viisi ohjelmatyöryhmää pohtimaan viitta aihekokonaisuutta: järjestöllistä uudistumista, ilmasto- ja energiapolitiikkaa, henkistä hyvinvointia, kuntapolitiikkaa sekä suomalaista työelämää. Sosialidemokratian tulevaisuusasiakirja lähetettiin kaikkien työryhmien puheenjohtajille ja sihteereille siinä toivossa, että osa uudistusehdotuksista päätyisi lopulta osaksi ohjelmia. Näin myös tapahtui, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Tulevaisuusasiakirja oli myös rakennettu siten, että sen pystyi helposti muokkaamaan puoluekokousaloitteiksi. Tämän työn tuloksena syntyi 53 puoluekokousaloitetta sekä vielä yksi erillinen aloite, jossa vaadittiin SDP:n julistautumista feministiseksi liikkeeksi. Yksittäisistä järjestöistä tai osastoista SONK jätti eniten puoluekokousaloitteita. Yhteensä puoluekokouksen pähkittäväksi jätettiin 444 aloitetta.

2020

DEBATTI 02/08

asteittainen myyntikielto kahden tai kolmen vuoden siirtymäajalla.” Ja koska puoluehallituksen aloitevastaukset ovat linjassa ohjelmien kanssa, puoluehallitus yhtyi SONKin aloitteeseen.

Mitä SONKin tekemille aloitteille tapahtui isossa paperimyllyssä, jota myös SDP:ksi kutsutaan? Ensinnäkin voisi sanoa, että aloitteiden käsittely puolueessa ei ole kaikkein yksinkertaisin tai vaivattomin prosessi. Pelkästään puoluehallituksen kokouksia jouduttiin järjestämään kahdesti viikossa noin kuukauden ajan, jotta kaikki aloitteet ja puoluekokousohjelmat ehdittiin käsitellä. Olen tutkinut viiden SONKin aloitteen etenemistä kohti puoluekokousta. Tätä laajempaan analyysiin en lehtijutussa päätynyt, koska loppujen lopuksi prosessikuvauksen esittely on varsin puisevaa. Puolueessa on meneillään merkittävä poliittisen linjan uudelleenmäärittelyprosessi, johon SONK on omien aloitteidensa kautta osallistunut. Poliittisen ja järjestöllisen sisällön käsittely on jäänyt puheenjohtaja- ja puoluesihteerikisan varjoon, mutta saattaa olla, että historia tulee muistamaan vuoden 2008 puoluekokouksen nimenomaan SDP:n poliittisen linjan uudistaneena puoluekokouksena.

3. Valtionvarainministeriön jakaminen ja kehysmenettelystä luopuminen Suomalaisen talouspolitiikan hallinta ja vallankäyttö on keskittynyt valtionvarainministeriöön. Vallan keskittyminen on johtanut siihen, että taloudellisten päätösten valmistelu ja taustamateriaali on keskittynyt voimakkaasti muutamien valtionvarainministeriön virkamiesten käsiin. Tämä on rajoittanut talouspoliittista keskustelua. Vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnittelu on myös erittäin hankalaa, sillä valtionvarainministeriö on pitänyt itsellään eräitä taloushallinnon ohjelmia ja laskentakaavoja. SONK esitti että Valtion-

1. Vaalikone puoluekokousedustajaehdokkaista SONKin aloitteessa vaadittiin SDP:tä rakentamaan vaalikoneen puoluekokousedustajaehdokkaista, jotta ennen puolueen jäsenet voisivat ennen äänestyspäätöstä arvioida puoluekokousehdokkaiden mielipiteitä.

”Vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnittelu on myös erittäin hankalaa, sillä valtionvarainministeriö on pitänyt itsellään eräitä taloushallinnon ohjelmia ja laskentakaavoja.”

Puoluehallitus arvioi aloitetta mm. seuraavasti: ”Vaalikoneen rakentaminen myös puolueen sisäisissä äänestyksissä on mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen idea”. Päätösesityksessä puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta harkitsemaan osana seuraavan puoluekokouksen valmisteluja myös kokousedustajaehdokkaiden tavoitteita ja mielipiteitä esittelevän vaalikoneen rakentamista. Lisäksi vaalikone päätyi SDP Uudistuu -ohjelman 12. uudistuskohdaksi.

2. Hehkulamppujen myyntikielto varainministeriö jaettaisiin pitkän linjan taloussuunnittelusta vastaavaan talousministeriöön ja vuosittaisten valtion budjetteja valmistelevaan budjettiministeriöön. Samalla vuotuisesta kehysmenettelystä luovuttaisiin.

Suomessa käytetään yhä runsaasti energiaa kuluttavia hehkulamppuja, joiden hyötysuhde on alle kymmenen prosenttia. Näiden hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin säästäisi joidenkin laskelmien mukaan energiaa yhden keskitehoisen ydinvoimalan verran. SONK esitti että Suomi kieltää vanhanmallisten, kuluttavien hehkulamppujen myynnin.

Puoluehallitus kävi tämän aloitteen tiimoilta pitkähkön keskustelun sosialidemokraattisen talouspolitiikan linjasta, vaikka sitä ei puoluehallituksen päätösesityksestä huomaisikaan: ”Puoluekokous katsoo, että talouspolitiikan valmistelua ja kehysbudjetointia on tarpeen kehittää” Sen sijaan puoluehallituksen lausunto avaa keskustelua paremmin: ”Aloitteessa esitetään, että valtiovarainministeriö jaetaan kahdeksi ministeriöksi ja kehysbudjetoinnista luovutaan. Kansalaisten hyvinvointi ja sen parantaminen perustuu kestävään talouskasvuun ja edellyttää vakaata julkisen talouden kehitystä. Kehysbudjetointi on tuonut talouspolitiikkaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä, mutta menettelyyn tarvitaan myös joustavuutta. Vaih-

Neljä vuoden aikaa – SDP:n ilmasto-ohjelman valmistelijat ottivat kopin hehkulamppujen myyntikiellosta. Ohjelmassa todetaan seuraavaa: ”Esimerkiksi energiaa säästävät lamput ovat olleet markkinoilla jo 20 vuotta, mutta niiden markkinaosuus on alle kolme prosenttia. Sosialidemokraatit pitävät tämän kaltaisessa tilanteessa poliittisia ohjausvälineitä tarpeellisina työkaluina tilanteen muuttamiseksi. Energiansäästölamppujen ja uusien Led-valojen käyttöön siirtymisen vuoksi vanhakantaisille hehkulampuille on asetettava

DEBATTI 02/08

21

toehtoisten talouspolitiikan linjausten esiintulo edellyttää valtion rahoituksesta riippumatonta tutkimusta. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen talouspolitiikan valmistelussa on perusteltua”.

no saada kaikki nuoret ammatilliseen koulutukseen ja samalla pakottaa koulutusjärjestelmämme ottamaan huomioon koko ikäluokan tarpeet myös toisen asteen koulutuksessa ja sen järjestämistavoissa. Ensivaiheessa tavoitteena on pidentää oppivelvollisuutta vuodella. Samalla on koulutustarjontaamme monipuolistettava osana oppivelvollisuuteen kuuluvaa opetusta hyödyntämällä laajasti työpajatoimintaa, ammatillisen koulutuksen valmentavaa koulutusta, työssäoppimista ja oppisopimuskoulutusta. Myös erityisopetusta ja oppilaanohjausta on tehostettava”. Oppivelvollisuutta ei haluta nostaa kahdeksaantoista vuoteen, mutta sen pidentäminen jo vuodellakin ehkäisisi voimakkaasti syrjäytymistä. Oppivelvollisuusiän pidentäminen sisältyy myös Suomalaisen työn tulevaisuus –ohjelmaan.

Mitä näistä lausunnoista sitten jäi käteen? Olen aistivinani, että nykyisen puoluehallituksen mielestä valtionvarainministeriötä ei tulisi jakaa. Sen sijaan kehysbudjetoinnissa nähtiin parannettavaa. Ongelmallisena pidettiin sitä, että nykyinen kehysbudjetointi ohjaa valtiontalouden rakenteita tiettyyn suuntaan. Koska menoja ei voida lisätä menokaton vuoksi, tulonsiirtojen sijaan tehdään verovähennyksiä. Tämä on monellakin tapaa ongelmallista, mutta erityisesti sen vuoksi että suorat tulonsiirrot kohdentuvat eri tavalla kuin verovähennykset. Useimmiten huonommin. Valtionvarainministeriön tutkimustiedon monopolia käsiteltiin puoluehallituksessa myös. Ruotsissa kansanedustajien käytössä on parlamentin alainen talouden tutkimuslaitos, joka tutkii valtiontaloutta riippumattomasti ja tarjoaa tutkimustietoa taloudesta siitä kiinnostuneille. Ehkäpä jonain päivänä suomalaisilla poliitikoilla on käytössään VM:stä riippumatonta tutkimustietoa Suomen talouden tilasta.

5. SDP:n yhteyksien tiivistäminen Euroopan sosialistipuolueeseen Euroopan sosialistit ja sosialidemokraatit ovat Euroopan parlamentin yhtenäisin ryhmä, ja siten äärimmäisen kykeneviä vaikuttamaan eurooppalaisen kehityksen suuntaan, onkin SDP:n tehtävä pyrkiä vaikuttamaan siihen politiikkaan jota PES ajaa. Keskeisistä ja tärkeistä asioista on keskusteltava ja linjattava nyt, eikä sitten kun päätökset tipahtavat eduskunnan toteutettaviksi. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi se, haluammeko luoda eurooppalaisen minimipalkkajärjestelmän, vai kenties kehittää kollektiivista sopimista ylikansallisella tasolla. SONK esitti että SDP osallistuisi PES:n kampanjoihin ja muutenkin puolueen yhteyksiä eurooppalaiseen kattopuolueeseen tulisi lisätä. Erityisenä painopisteenä tulisi olla vuoden 2009 Eurovaaleihin valmistautuminen. SDP:n pitäisi osallistua aktiivisesti yleiseurooppalaisen sosialidemokraattisen vaaliohjelman ja –kampanjan suunnitteluun. Puoluehallitukselle lausuntopohjan laatinut kv-työryhmä oli ollut vastauksessaan erittäin perusteellinen, sillä lausunto-osa oli kolmen sivun pituinen ja päätösesityskin sivun pituinen. Puoluehallitus oli samoilla linjoilla SONKin kanssa yhteistyön tiivistämisestä: ”Suomen Sosialidemokraattisen Puolue tiivistää suhteitaan Euroopan Sosialidemokraattiseen Puolueeseen sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattiseen ryhmään yhä käytännöllisempään ja konkreettisempaan yhteistyöhön pyrkien. SDP tulee vaikuttamaan siihen, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattiset jäsenet työskentelevät aktiivisesti SDP:n ajamien asioiden puolesta”. Toisaalla päätösesityksessä nähtiin tärkeäksi vaikuttaa yhteisen vaaliohjelman syntymiseen: ”Valmistauduttaessa vuoden 2009 vaaleihin sosialidemokraattiset toimijat osallistuvat Euroopan Sosialidemokraattisen Puolueen vaaliohjelman valmisteluun ja työstävät kansalliseen keskusteluun sopivat poliittiset kärjet”. Myös SDP uudistuu –ohjelman 24. uudistuu kohdassa linjataan Eurooppalaisen yhteistyön tiivistämisen puolesta.

4. Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja oppivelvollisuusiän nostaminen Vuosittain pari tuhatta nuorta ei hakeudu peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen. Osa jättäytyy pysyvästi koulutuksesta pois. Useimmiten nämä ihmiset syrjäytyvät työmarkkinoilta ja sitä kautta myös laajemmin yhteiskunnallisesta toiminnasta. SONK esitti että toisen asteen tutkinnon suorittaminen asetetaan tavoitteeksi jokaiselle peruskoulun päättäneelle. Oppivelvollisuusikää nostetaan 18 vuoteen ja luodaan valtakunnallinen koulutustakuujärjestelmä, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle opiskelupaikan toisen asteen oppilaitoksessa. Nuorten syrjäytymistä ehkäistään laajalla toimenpideohjelmalla. Puoluehallituksen lausunnossa yhdyttiin SONKin näkemyksiin: ”Oppivelvollisuuden pidentäminen olisi tehokkain kei-

”Oppivelvollisuutta ei haluta nostaa kahdeksaantoista vuoteen, mutta sen pidentäminen jo vuodellakin ehkäisisi voimakkaasti syrjäytymistä.”

22

DEBATTI 02/08

Puoluekokousaloitteen matka puoluekokoukseen •

Kaikki aloitteet kesän 2008 puoluekokoukseen oli jätettävä yhdistyksen puumerkillä varustettuna puoluetoimistolle 31.12.2007 mennessä¨

•

Puoluehallituksen toimeksiannosta puoluetoimisto jaotteli aloitteet aihekohtaisiksi kokonaisuuksiksi ja lähetti ne puolueen työryhmien käsittelyyn

•

Puolueen työryhmät käsittelivät aloitteita ja laativat pohjan puoluehallituksen lausunnoksi sekä päätösesitykseksi

•

Puoluehallitus käsitteli aloitteita ja vastauspohjia. Tässä kohtaa käytiin poliittinen debatti sisällöistä. Puoluehallitus joko hyväksyi työryhmän tekemät pohjavastaukset sellaisenaan omaksi linjakseen, muuttivat vastauksia kokouksessa tai palauttivat aloitteet vastauksineen uudelleen työryhmän valmisteluun

•

Kun kaikki aloitteet oli käsitelty puoluehallituksessa, ne painettiin kirjaksi ja lähetettiin puoluekokousedustajille

•

Ohjelmien käsittely tapahtui samalla tavalla kuin puoluekokousaloitteiden, paitsi että puoluekokouksen ensimmäisen käsittelyn jälkeen ohjelmat lähetettiin ”kenttäkierrokselle” puolueosastojen kommentoitavaksi. Kierroksen jälkeen ohjelmatyöryhmät käsittelivät saatua palautetta, tekivät mahdollisesti muutoksia ohjelmaan ja palauttivat ohjelman puoluehallituksen käsittelyyn. Puoluehallitus hyväksyi ohjelmat uudelleen kokouksessaan, jonka jälkeen ne lähetettiin puoluekokousedustajille

Lue lisää: Sosialidemokratian tulevaisuusasiakirja http://www.sonk.fi/politiikka/ohjelmat/sosialidemokratian-tulevaisuusasiakirja Puoluekokousaloitteet http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous/aloitteet Puoluekokousohjelmat http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous/tulevaisuusohjelmat

DEBATTI 02/08

23

Kolumni

Esa Suominen puoluekokousedustaja Varsinais-Suomen piiristä

Sosialidemokratia 2.0 kansallisesta ja kansainvälisyydestä ylikansallisuuteen

Globalisaatiokehitys haastaa demokratian siinä muodossa kuin olemme siihen tottuneet. Muodollisesti demokratia jatkaa etenemistään. Tällä hetkellä suurempi osa ihmiskunnasta elää vapaiden vaalien yhteiskunnissa kuin milloinkaan ennen. Kotimaassa demokratian laajentamisesta puhutaan tottuneesti ja kaikki puolueet vannovat osallisuuden kasvattamisen nimiin. Edustuksellisen demokratian kärsiessä osanottajavajeesta huomio kiinnitetään usein suoran demokratian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Näissä näkemyksissä kuitenkin osutaan ohi maalin. Demokratia on uhattuna, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan niinkään totalitarististen poliittisten aatteiden osalta, kuin hitaasti sisällöstä tyhjentymisen kautta. Tämä liittyy ennen muuta globalisaatioon ja talouden ylikansallistumiseen. olla pystyssä, vaaleja käydä ja lakeja säätää, mutta pitkälti sellaisessa kehikossa, joka on ulkopuolelta asetettu, vailla demokraattista päätöksentekoa. Tätä tukee kansantaloustieteen nykyinen tendenssi, jossa taloudelliset ilmiöt pyritään kuvaamaan lähinnä matemaattisina ongelmina, ei poliittisina. Kun valtion vaikutus talouteen vähenee, vaarantuu sosiaalivaltion rakentamisen mahdollisuus. Samalla valtiolta, joka

Kansainvälinen talous tai kansainvälinen politiikka ovat monessa mielessä aikansa eläneitä käsitteitä. Käsite kansainvälisyys olettaa valtioiden olevan keskeisimpiä taloudellisia toimijoita. Kun erityisesti avoimissa länsimaisissa talouksissa pääomien liikkuvuuden esteitä on tehokkaasti raivattu, on talous muuttunut ylikansalliseksi ja on yhä vähemmän kansallisten toimenpiteiden vaikutuspiirissä. Voimatasapaino on muuttunut markkinoiden hyväksi. Valtiot ovat entistä enemmän pakotettuja pohtimaan omaa yhteiskuntapolitiikkaansa ylikansallisen talouden näkökulmasta, eivätkä niinkään kansalaistensa näkökulmasta. Taloudellisen järjestelmän valta rajoittaa valtioiden toimintaa, ei päinvastoin. Voidaan toki tehdä sinällään kyseenalainen tulkinta, jonka mukaan kyseiset edut ovat aina yhteneväiset, mutta yhteiskuntapolitiikan painopisteen muutosta ne välttämättä tarkoittavat.

”Kun valtion vaikutus talouteen vähenee, vaarantuu sosiaalivaltion rakentamisen mahdollisuus.”

Demokraattinen järjestelmä, joka ei juurikaan kykene vaikuttamaan yhteiskunnan syvärakenteeseen ja resurssien syntymisen ja jakaantumisen mekanismeihin, talouteen, on ontto. Muodollinen demokratia voi

24

DEBATTI 02/08

nähty kansalaisten valmentaminen ja valmistaminen kiristyvään kilpailuun. Tämä on tarkoittanut vahvaa panostusta koulutukseen ja osaamiseen, sekä sosiaaliturvan virittämistä työllisyyttä tukevaksi. Strategia on ollut monella tapaa menestyksekäs, mutta demokratiahaasteeseen se ei tarjoa selkeää vastausta. Se kyllä valtaistaa ihmisiä, mutta lähinnä heidän oman itsensä kautta osaajina, ei poliittisina toimijoina, kansalaisina. Yhteiskunnan pirstaloituminen ja poliittisen järjestelmän impotenssi suhteessa talousjärjestelmään jatkuu.

”Varsinaiset suuremmat tavoitteet ovat kuitenkin kansallisvaltion ulkopuolella...”

Mielenkiintoiseksi nouseekin kolmas vaihtoehto. Se tarkoittaa ennen muuta yhteiskunnan redemokratisointia, poliittisen päätöksentekojärjestelmän, ja sitä kautta kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien, ulkopuolelle siirtyneiden rakenteiden tuomista uudelleen demokraattisen päätöksenteon piiriin. Tätä ei tule nähdä vastakkaisena niille kolmannen tien oivalluksille, joiden puitteissa on haluttu panostaa kansalaisten työmarkkinavalmiuksiin, työssä pysymiseen ja osaamiseen. Offensiivinen strategia pikemminkin tarjoaa uuden toimintatilan, joiden puitteissa generoida resursseja myös halutuille sosiaalivaltion tehtäville kansallisesti. Varsinaiset suuremmat tavoitteet ovat kuitenkin kansallisvaltion ulkopuolella, globaalissa taloudessa ja poliittisessa kulttuurissa.

aikaisemmin kykeni suojelemaan kansalaisiaan kapitalismin negatiivisilta vaikutuksilta ja jakamaan uudelleen sen tuottamia hyötyjä julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan avulla kaikille, katoaa tarkoitus ja sitä kautta hyväksyttävyys kansalaisten silmissä. Tämä on seurausta valtion de facto kyvyttömyydestä vaikuttaa muualla tehtyihin päätöksiin. Kaikkia kasvava demokratiavaje ei huoleta, vaan muutos kohti yövartijavaltiota nähdään positiivisena muutoksena. Mutta mikäli haasteeseen halutaan vastata, on siihen olemassa käytännössä kolme tapaa. Yksi niistä on paluu vanhaan. Protektionistiset ja usein ksenofobiaan vivahtavat liikkeet kasvattavat kannatustaan. Ne lasketaan oikeistoon, vaikka monessa suhteessa erityisesti talouspolitiikassa niiden vastaukset ovat pikemminkin vasemmistolaisia. Näissä katsantokannoissa hyvinvointivaltio yhdistetään vahvasti kansakunnan rakentamiseen. Ylikansallistuneen talouden merkitys demokratiahaasteelle tunnustetaan, mutta uhka yhteisölle ja järjestelmän rahoitukselle nähdään pikemminkin maahanmuuttajissa. Kansallisella tasolla tapahtuva uudelleenjako nähdään uudelleen mahdollisena tilanteessa, jossa valtio vetäytyisi ylikansallisista rakenteista ja palaisi kulttuurisesti ja talouspoliittisesti entisiin aikoihin.

Demokraattisempi yhteiskunta ei ylikansallisen talouden oloissa voi tarkoittaa demokratiaa vain kansallisvaltion piirissä. Se vaatii ylikansallista demokratiaa sekä sellaisia ylikansallisia demokraattisesti hallittuja instituutioita, jotka kykenevät toteuttamaan sitovia päätöksiä. Jürgen Habermas puhuu ”globaalista sisäpolitiikasta”, joita tämänkaltaisten instituutioiden tulisi harjoittaa. Niiden kompetensseihin tulisi kuulumaan mm. ylikansallisten pääomavirtojen valvonta ja tarvittaessa kontrolli, valuutanvaihtovero sekä sen tuoton allokointi ym. Kyseessä on pitkällä tähtäimellä hyvinvointivaltioprojektin käynnistäminen ylikansallisella, jopa globaalilla tasolla. Kapitalismin negatiivisia ulkoisvaikutuksia on hillittävä, kyettävä suorittamaan markkinoita korjaavia toimenpiteitä globaalilla tasolla, saatava aikaan uudelleenjaon mahdollistavia mekanismeja ylikansalliseen talouteen sekä hallittava sellaisia ongelmia, jotka ovat luonteeltaan globaaleja, päällimmäisinä köyhyys ja ilmastonmuutos.

Muutosten vastustaminen an sich sekä haikailu kuvitteelliseen El Doradoon on turhaa ja hedelmätöntä. Ylikansallisesta talousjärjestelmästä vetäytyminen todennäköisesti johtaisi saatuja hyötyjä huomattavasti suurempiin ongelmiin. Yksipuolinen vetäytyminen sellaisista taloudellisista järjestelyistä, joista olemme riippuvaisia, tulisi kalliiksi. Tämän vuoksi kaksi muuta tapaa vastata globalisaation haasteeseen ovat rakentavuutensa ja eteenpäin pyrkivyytensä ansiosta mielenkiintoisempia. Niistä toinen on luonteeltaan puolustuksellinen ja toinen offensiivinen. Puolustuksellisesta suhtautumisesta on kyse ns. kolmannen tien sosialidemokratiassa, offensiivisesta taas uudenlaisessa, ylikansalliseen demokratiaan ja kosmopoliittiseen sosialidemokratiaan tähtäävässä politiikassa.

Mikään edellä mainituista kysymyksistä ei ole tällä hetkellä kansallisen demokratian vaikutusmahdollisuuksien piirissä. Siksi ne vaativat uudenlaista lähestymistapaa. Sosialidemokraateilla on tässä työssä ainutlaatuinen mahdollisuus, ja sitä kautta velvollisuus. Emme saa enää tyytyä kansallisen selviytymistarinan tylsäksi käyvään retoriikkaan, tarvitsemme kunnianhimoisempia visioita, joita meillä on oltava valmius myös niin ylikansallisessa kuin kansallisessa poliittisessa työssämme edistää.

Länsimaiset sosialidemokraatit ovat viime vuosina enimmäkseen hyväksyneet nykyisen kaltaisen globaalin kapitalismin järjestelmän. Valtion ei ole kuitenkaan haluttu katoavan, kuten uusliberaalin oikeiston on nähty toivovan, vaan sen tehtäväksi on

DEBATTI 02/08

25

Kolumni

Arto J. Virtanen

Ei päästetä

liian he SDP:n puoluekokous lähestyy ja kaikki mahdollinen asetetaan kyseenalaiseksi. Johtohenkilöt, järjestörakenteet ja substanssiasiat ovat ruodittavina. Tilanne on herkullinen. Muutostahto on luja ja laaja ja uskon sen johtavan merkittäviin päätöksiin. Mutta missä asioissa? Vaalitappiota selitettiin toisaalta lähes yksinomaan järjestökoneen ruosteisuudella – kone oli ilmeisesti äkkiruostunut viime vaalien jälkeen - ja toisaalta poliittisen linjan virheaskelmilla. Jälkimmäistä on tulkittu sekä niin että esimerkiksi varallisuusveron poisto todistaa harjoitetun politiikan uusliberalistiseksi tai toisaalta siten, että harjoitettu politiikka oli joko yksinkertaisesti liian varovaista tai liian vanhakantaista ja negatiivista. No, se millaisia uudistuksia halutaan tehdä, on tietysti linjassa edellä mainittujen analyysien kanssa. Ainakin tätä kirjoitettaessa vaikuttaa siltä, että poliittisia uudistuksia herkemmin etenemässä olisivat järjestöllisen puolen uudistukset. Huoli siis painottuu siihen, että miten jäsenten vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä, miten saisimme aktivoitua lisää uusia jäseniä ja muutettua toimintatapojamme lähemmäksi 2010-luvun tarpeita. Tästä puolestaan seuraa se johtopäätös, että SDP:n viesti, poliittinen sanoma olisi ollut vaaleissa toimiva, mutta projekti kompastui vanheneviin kaadereihin. Minä en tätä mieltä ole. Itse näen kehitettävää toki monessa asiassa, mutta nyt olemme päästämässä itseämme hieman turhan helpolla, mikäli kuvittelemme, että sinällään hyvillä ratkaisuilla liittyen puoluekokouksen kokoon, rytmitykseen, piirikokousten avoimuuteen tai muuhun vastaavaan vastataan tehokkaasti niihin haasteisiin, jotka SDP:n on vaalit voittaakseen hoidettava. Suuret haasteet ovat poliittisella puolella, eikä niitä ratkaista helpolla. Väestö ikääntyy, palvelut heikkenevät, julkinen talous on suuren paineen kohteena, SDP:n olisi pikaisesti pystyttävä työtä koskettavasta puoluekokousohjelmasta vielä laajempaan globalisaatioanalyysiin ja talouden, ympäristön sekä sosiaalisen kestävyyden tasapainon löytämiseen. Maailma muuttuu ja politiikan tekemisen edellytykset muuttuvat.

26

DEBATTI 02/08

ä itseämme

elpolla ”Visio tulevaisuudesta ei ole korulauseiden toistamista, vaan konkreettisten ja ymmärrettävien muutosten esittämistä. Vaaditaan puheenjohtajaehdokkailta näkemystä yhteiskuntamme kipukohdista ja ratkaisuehdotuksista.” Keskeinen ominaisuus, jota sekä uuden puheenjohtajan että erityisesti SDP:n poliittisen sanoman on kesäkuusta lähtien edustettava, on toiveikkuus. Visio tulevaisuudesta ei ole korulauseiden toistamista, vaan konkreettisten ja ymmärrettävien muutosten esittämistä. Vaaditaan puheenjohtajaehdokkailta näkemystä yhteiskuntamme kipukohdista ja ratkaisuehdotuksista. Jos ne tuntuvat liian helpoilta ja kitkattomilta, niin kyseenalaistetaan ne. Luottamus tulevaisuuteen syntyy uskosta vision toteuttamiskykyyn. SDP:n uudistumisen soisi siis koskettavan niin järjestöllisiä kysymyksiä kuin myös poliittisen tavoiteasetannan näkökulmia. Me olemme nähneet miten käy, jos ei ole rohkeutta esittää mielipiteitä, koska jokin survey-tutkimus siitä varoittaa. Ei toisteta virheitä. Ollaan rohkeita.

DEBATTI 02/08

27

Kolumni

Mikko Koskinen

On ryhtiliikkeen aika SDP:n ja koko sosialidemokraattisen liikkeen uudistuminen on vienyt melkein kaikki mehut järjestötyöstä. Vaalien jälkeinen tuska ja tuskasta seurannut tuskainen luomisprosessi johtivat siihen, että päivittelin erään pitkän linjan sonkkilaisen kanssa, kuinka toiminnasta on kadonnut kaikki ilo. Eihän tämän näin pitänyt mennä, vai pitikö? Uudistetaan ja tuuletetaan itsemme henkihieveriin. Eräs kokoomuslainen totesi viime talvena, että me sosialidemokraatit elämme ehkä jännittävintä aikaa puoluetoiminnassa. Hän oli mukana miettimässä Kokoomuksen uuden nousun eväitä Ville Itälän katastrofaalisen puheenjohtajuuden jälkeen ja hänen mukaansa siinä prosessissa kyseenalaistettiin kaikki Kokoomuksen perusideologiasta lähtien. Tuloksena oli uusi Kokoomus, joka jätti taakseen 16 vuoden hallituskauden muistot ja vaati nälkäisenä päästä takaisin valtaan. Ehkä aika kultaa muistot, sillä Kokoomuksen suo oli varsin syvä keväällä 2004, enkä usko monellakaan kokoomuslaisella olleen erityisen hauskaa puoluetta uudistettaessa. Kokoomuksen esimerkki antaa kuitenkin toivoa, mikä on aika kornia kokoomuslaisten lähes tuhottua sanan toivo merkityssisältö suomen kielestä.

hiljaa. Kaikkein järkyttävintä on ollut kuitenkin huomata se, miten vaikeaa ja hidasta on uusien avauksien esittäminen puolueessa ja suomalaisessa mediassa. Ensin mainitussa apparaatissa saattaa kestää vuosia, että Reisijärven sosialidemokraatit ymmärtävät puolueen linjan muuttuneen jossain asiakysymyksessä. Medialla taas ei näytä olevan pienintäkään tajua siitä, mikä on opposition tarkoitus. SDP:tä on syytetty siitä, että puolue tyytyy ainoastaan räksyttämään, eikä esitä mitään uusia avauksia. Asiaa vierestä seuranneena voin todeta, että on äärimmäisen turhauttavaa esittää uusia avauksia, jos ne eivät mene missään läpi. Uutiskynnyksen ylittävät ainoastaan hallituksen haukkumiset. Ja sen jälkeen media jeesustelee, kuinka hampaaton oppositio on. Suomalainen parlamentarismissa nimenomaan oppositio kaipaisi vahvistamista. Presidentin valtaoikeudet ovat siihen verrattuna täysin toisarvoinen aihe. Toivottavasti me muistamme tämän, kun palaamme hallitusvaltaan. Pitäisikö SDP:n tähdätä hallitusvaltaan vuonna 2011 vai yrittää todenteolla vasta 2015? Minusta tämä aihe vaikuttaa lähinnä akateemiselta nollakeskustelulta, mutta olen tavannut niitäkin, jotka ihan vakavalla naamalla esittävät suosiolla pidempää huilitaukoa. Niin paljon kuin puolueessa onkin korjattavaa, suomalainen yhteiskunta on ihan aikuisten oikeesti menossa päin helvettiä. Sen tähden kaikki effortti pitäisi nyt laittaa oman pesän kuntoon laittoon, jotta sitten päästäisiin nopeasti haastamaan porvarihallitusta toden teolla. Vuoden ikään ehtinyt sinilevähallitus on ehtinyt nimittäin jo tekemään tukun pahoja tekoja ja

Kevät 2008 on ollut paljon toiveikkaampi kuin kevät 2007. Surkeuden keskeltä on alkanut versoa jotain positiivista ja uutta. Kohti puoluekokousta mentäessä olen aistinut puoluekoneistoon ruiskutetun rasvan alkaneen liikuttaa rattaita yhä vähemmällä kitkalla. Puoluekokoukselle tehtiin 444 aloitetta ja politiikkaa hahmotellaan 5 Tulevaisuusohjelmalla. Uudistumisen eväät ovat olemassa ja tulokset alkavat näkyä pikku-

”Eräs kokoomuslainen totesi viime talvena, että me sosialidemokraatit elämme ehkä jännittävintä aikaa puoluetoiminnassa.”

28

DEBATTI 02/08

lisää on tulossa. Perintöverouudistus on aivan päätön ja epäoikeudenmukainen. Asiantuntijat pitävät uutta verotusta vaikeasti valvottavana ja jopa perustuslain vastaisena. Oletus on, että 500 miljoonan euron verotulot menetetään uudistuksen vuoksi. Yliopistolinja on aivan käsittämätön. Säätiömalli on paras hallintomalli ja sitä vastaan tulee valtion rahaa 2,5 kertaisesti ulkopuoliseen pääomaan nähden. Julkisoikeudellisen laitoksen mallin rahoitus taas on vielä päättämättä. Ehkä pääomitus tulee kiinteistöyhtiöiden kautta, joissa on yksityisiä kiinteistögryndereitä mukana. Smart move, sanoi Einari kun autollaan päin lyhtypylvästä ajoi. Luodaan kahden kastin yliopistolaitos, jossa vain toisella hallintomallilla on elinkelpoiset edellytykset selviytyä. Porvarihallituksen kaikkein suurin kusetus on jo tapahtumassa. Kuntien palvelumaksuja nostetaan ja ne sidotaan indeksiin. Hyvä, sanovat kuntiemme palveluita käyttävät Kaarina ja Pertsa. Lisääntyvillä maksuilla varmasti parannetaan palveluiden laatua. Jyrki Katainen on nimittäin ”laskeskellut”, että maksujen korotuksilla palkataan 30000 uutta työntekijää kuntiin. Mutta mitä ihmettä? Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa päättänyt, että palvelumaksuista kertyvän noin 60 miljoonan euron lisäsumman verran voidaan nipistää kuntien valtionosuuksista pois. Hyvät naiset ja herrat, suomalaisen lähihistorian suuri puhallus tapahtuu silmiemme edessä. Toistaiseksi asiasta tietävät vain harvat, koska pari kyyneltä aikamme suurimmalta silmäkääntäjältä Jyrki Kataiselta ja kaikki on kunnossa.

Jyrki-boy on pahoillaan, koska oppositio ei ymmärrä hallituksen jaloja tarkoitusperiä. Media ja kansalaiset ovat myytyjä, koska Kataisella, tuolla täydellisellä yhdistelmällä unelmavävyä ja autokauppiasta, ei voi olla pahat mielessä. En tiedä, puhuuko Katainen vahvasti muunneltua totuutta vai onko hänen käsityksensä todellisuudesta rajoittunut. Nyt tälle touhulle pitäisi saada joku stoppi. SDP voi etsiskellä itseään ja itkeä rikkinäiset kurasaappaat jalassa vesilätäkössä maailman kurjuutta tai ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää lopettaa kusetuksen. Minä olen valmis ryhtiliikkeeseen. Tuleeko joku muu mukaan?

”SDP voi etsiskellä itseään ja itkeä rikkinäiset kurasaappaat jalassa vesilätäkössä maailman kurjuutta tai ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää lopettaa kusetuksen. ”

Koko elämä edessä Toimintamme vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Joku saa siitä leipänsä, toinen ostaa sen

www.tradeka-yhtyma.fi

meiltä. Kotimaisen käytöstä on etua kaikille.

Toimisto SONKin päivittäisestä toiminnasta vastaavat puheenjohtaja Mikko Koskinen ja pääsihteeri Mikko Sauli. Kaikissa liiton toimintaan liittyvissä kysymyksissä voit ottaa yhteyttä toimistoon. SONKin postiosoite on Saariniemenkatu 6, 00530 Helsinki ja puhelinnumero (+358) 09 - 4789 8261 www.sonk.fi

Liittohallituksen jäsen Satu-Maria Konttinen Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat JSDN puh. 044 083 6350, [email protected] Liittohallituksen jäsen Iina Korkiamäki Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY, puh. 0445907900, [email protected]

Liittohallitus Puheenjohtaja Mikko Koskinen Turun opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys TOSY, puh, 050 304 2007, [email protected] Pääsihteeri Mikko Sauli (ei äänivaltaa), puh, 040747 4323, [email protected] 1. varapuheenjohtaja Anssi Häkkinen Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OSY, Helsinki, puh. 040 726 8040,[email protected] 2. varapuheenjohtaja Jaakko Huuki Oulun opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OOSY puh. 040 588 6537, [email protected] Liittohallituksen jäsen Daniela Degerth Åbo socialdemokratiska studerande ÅSS, puh. 050 593 8690 , [email protected]

Liittohallituksen jäsen Joel Lehtonen (JSDN), puh. 0440760606, [email protected] Liittohallituksen jäsen Matti Niemi (OSY), puh.0456791717 , [email protected] Liittohallituksen jäsen Miitri Sivonen Joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY puh. p.050 536 0864, [email protected] Liittohallituksen jäsen Eero Vainio Lahden sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys LASY, puh. 041 449 3002, [email protected] Liittohallituksen jäsen Anni Vesa Rovaniemen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys ROSO, puh. 040 577 5216, [email protected] Varajäsenet: Johannes Erra, Tero Toivanen, Jenni Siikavirta, Susanna Salovaara, Annikki Lensu, Toni Lehikoinen ja Mikko Laakkonen

OTA YHTEYTTÄ Postimaksu maksettu

Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista.

Nimi

Osoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 vastauslähetys