Cer

Esipuhe Tämä teos saattaa olla yksi tärkeimmistä koskaan lukemistasi kirjoista. Teos kuvaa uuden energianlähteen käyttöönottamisprosessin nopeaa kehitystä, joka, kuten monet tiedemaailman edustajat uskovat, tulee merkittävästi muuttamaan ympäristömme yleisilmettä. Tämä energiamuoto tunnetaan nimellä nollapiste-energia, joka syntyy avaruuden tyhjiön kvanttivirtauksista. Monet tuntevat tämän energiamuodon myös tilaenergiana tai vapaana energiana. Johtuen tämän meitä kaikkia ympäröivän vapaan energian varantojen laajuudesta, sen potentiaalisesta puhtaudesta sekä hajautetusta tuotantotavasta, monet uskovat suurten mullistusten olevan edessämme. Muutosvaiheen jälkeen meidän nykyiset energiatuotantomenetelmämme tulevat näyttämään kuin jättimäisiltä hirviöiltä, jotka pilasivat maatamme ja saastuttivat ilmaamme. Tämä vallankumous saattaa olla alku uudelle tieteen ja teknologian paradigmalle, joka jättäisi helposti varjoonsa niin Kopernikaanisen kuin teollisenkin vallankumouksen. On ennennäkemätöntä, että nykyisin uudelleensuunnataan miljardeja vanhentuvista energiantuotantojärjestelmistä uusien, kestävien ja taloudellisten järjestelmien kehittämiseen. Sähköntuotantojärjestelmät, jotka perustuvat pienikokoisiin, kiinteisiin laitteisiin, tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa korvaamaan kotitalojen ja rakennusten virrankatkaisimet ja sähkökaapit. (fuseboxes) Voimme näin lopultakin vapautua voimajohtoverkostosta. Uudet energialaatikot tulevat myös olemaan kannettavassa muodossa, mikä poistaa akkujen tarpeen. Ne tulevat korvaamaan autojen polttomoottorit ja muut liikenteen ja teollisuuden järjestelmät. Tämän teknologian käytännön sovellutukset, mm. kasteluveden pumppauksessa, tulevat merkittävästi lisämään maatalouden tehokkuutta, ja edelleen lievittämään kehitysmaiden nälänhätää. Meidän on kuitenkin kehitettävä poliittisia keinoja, jotta nämä laitteet suunnitellaan ja säädetään oikein, jotta ne parhaiten vastaisivat käyttötarkoitustaan, ja niiden epätarkoituksenmukainen käyttö mm. aseisiin estettäisiin. Pidemmällä aikavälillä uskon, että tilaenergiaa voidaan käyttää jopa antigravitaatio (propulsion)järjestelmien voimanlähteenä. Joten miksi emme kääri hihojamme ja aloita töitä? Näyttää siltä, että Nikola Teslan ajoista alkaen, vuosisadan vaihteessa, olemme pyrkineet tukahduttamaan ”vapaan energian”. Olemme kaikki kehittäneet itsellemme

syväänjuurtuneita pelkoja, jotka näyttävät hidastavan kehitystämme, eivätkä ole tulleet tietoisuuteemme. Kuitenkin kaikista tukahduttamisyrityksisämme huolimatta, energiapullon henki on vihdoin päässyt vapaaksi, kuten Jeane Manning selkeästi osoitaa tässä teoksessaan. Haluaisin ensiksi antaa vähän taustatietoa näistä mullistavista väittämistä. Noin 20 vuotta sitten, kun OPECin päätös öljyn hinnan kohottamisesta aiheutti öljykriisin, aloin huomata, kuinka me oman kulttuurimme piirissä tuhlasimme energiaa. Muistatteko 70-luvun jonot bensa-asemille, öljyvarojen synkät tulevaisuudennäkymät, ilman saastumisen, öljyvahingot, öljysodat, ydinsodan uhkan, radioaktiivisen jätteen aiheuttamat haitat, ydinvoiman käyttöönoton useissa maissa ja sen aikaansaaman ydinaseiden valmistuksessa käytettävien aineiden saatavuuden helpottumisen, kuten Pohjois-Korean esimerkki osoittaa, sekä muut kauhukuvat maailman tulevaiuudesta? Mutta mihin unohtui tämä suuri energiakriisi nyt, astuttuamme uuteen vuosituhanteen? Miten kävi Rooman Klubin Kasvun rajat-raportille? Monet muistavat, että 70-luvun edetessä, OPECin kartelli alkoi menettää otettaan, öljyn hinta laski ja Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi. Kuin taikaiskusta, media ja yleisön mielipide päätti, ettei öljykriisiä koskaan ollutkaan. Öljyn tarjonta ja kysyntä vilkastuivat uudelleen, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitystarve hautautui yleisen öljyä suosivan mielipiteen alle. Vuoden 1975 aikaan toimin energia-asiantuntijana entiselle kongressin edustajalle, Mauriz Udol´s (house-interiour)Amerikan Asumiskomitean alaosastolle, energia- ja ympäristökomitealle. Kirjoitin puheita ja organisoin kokouksia Udolille 8 kk ajan hänen pyrkiessään presidenttiehdokkaaksi. Autoin häntä kehittämään energiapolitiikkaa, joka pitkälti muistutti presidentti Carterin linjaa 1970-luvun lopulla, ja jota Clintonin hallinto jatkoi. Tämä polittiikka tunnustaa voimakkaasti saastuttavan ja kalliin energiatulevaisuuden synkät tilastolliset näkymät seuraavien vuosikymmenten aikana, jos emme, ainakin vähitellen, ala luopua nykyisen energiatuotantomme peruspilareista; fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä ydinvoimasta. Olemme myös kiristämässä ? rajoituksia. Näistä myönteisistä

askelista huolimatta on asioita, joita emme ole kyenneet emmekä edes halunneet nähdä, saatika sitten etsiä luovia ratkaisuja näihin jatkuvasti kasvaviin maailmanlaajuisiin ongelmiin. Jopa muutamat kaikkein innovatiivismmat teknilliset ja poliittiset organisaatiot energia- ja ympäristöalalla, kuten The Rocky Mountain Institute sekä Union of Concerned Scientists (Valveutuneiden tutkijoiden yhdistys), tuntuvat pidättäytyvän hitaisiin ja vaatimattomiin muutoksiin – Vanhojen, uusiutuvien energianlähteiden käyttön lisäämiseen (aurinko-, tuuli-, vety-, biomassa- jne.) ja autojen saastepäästöjen vähentämiseen ja asteittaisiin uudistuksiin. Pitkällä tähtäimellä ei fossiilisten polttoaineiden varantojen rajallisuutta, eikä ympäristön tilan jatkuvaa huonontumista voida kauaa enää kieltää. 70-luvun ongelmista on tullut vielä suurempia haasteita nykypäivänä. Kaksi vuosikymmentä sitten yleisön hetkellinen mielipide, että meillä oli energiakriisi auttoi panemaan alulle Energiaosaston. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tukea vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimusta ja kehitystä. Mutta suurta osaa sen toiminnasta leimasi vanha byrokratia; vanhaa viiniä uusissa pulloissa, jossa fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman kannattajien edut korostuivat. Tähän päivään saakka, minulle on selvää, että todellista edistystä energian ja luonnon hyväksikäytön suhteen tuskin on tapahtunut. Sen sijaan, että toimisimme apollo- ja Manhattan-projektien tapaan yhteistuumin, keksimme yhä uudelleen ja uudelleen fosiilisten polttoaineiden, polttomoottoreiden ja ydinvoiman käyttöä tukevien eturyhmien ”pyörän” jatkmalla sähkönjakelua keskitetyista voimalaitoksista ruman johtoverkoston välityksellä, joka saattaa lähitulevaisuudessa paljastua vakavaksi terveysuhkaksi (voimajohtojen elektromagneettinen säteily). Joten miksi emme tehneet mitään aian eteen? Muutos puhtaaseen, ”vapaaseen” energiaan voisi lähes täysin poistaa mm. ilmansaastumisen, hiilidioksidipäästöjen aiheuttaman kasvihuoneilmiön, hukkalämmön ja Saddam Husseinin öljypalot, mustan taivaan, öljypäästöt, happosateen, typpioksidi-, rikkidioksidi-, hiilivety- ja otsonipäästöt, öljynjalostamo-, ja tuotantolaitokset, öljytankkerit, bensa-asemat, voimalaitokset sekä voimajohdot.

Vapaan energian käyttö voisi myös sammuttaa öljy- ja maakaasun janomme. Tämä jano imee maan arvokkaita varantoja hälyyttävällä vauhdilla. Tämä elämänneste, joka on muodostunut maan povessa kymmenien,- satojen tuhansien vuosien saatossa, on imetty lähes kuiviin vailla huolta huomisesta. Öljyn tuotanto ja kulutus on kolminkertaistunut energiakriisin puhkeamisen jälkeen. Melkein puolet maailman kaikista öljyvarannoista ja yli puolet? Maakaasuvarannoista on jo pumpattu ylös parhaimmista varastoistamme ja poltettu taivaan tuuliin suurimmaksi osaksi yhden ihmissukupolven aikana. Nykyisellä kulutustasolla USA:n nykyisin tunnetut öljyvarannot riittävät vain n. 10 vuotta, ja maailman öljyvarannot riittäisivät 40 vuotta. Vaikka nämä varannot osoittautuisivat kaksi kertaa arvioitua suuremmiksi, meiltä loppuisi öljy 2000-luvun keskivaiheilla, jolloin hinnat kohoaisivat voimakkaasti. Nämä tosiasiat ovat jääneet huomiotta nykyisiltä energiapolitiikan tekijöiltämme. Lainaamme maata lapsiltamme sen sijaan, että perisimme sitä vanhemmiltamme. Ekologinen konsensus on muotoutumassa – meidän on lopetettava tämä ja rakennettava kestävä tulevaisuus. Tilaenergiaan siirtymisen taloudelliset vaikutukset tulisivat olemaan valtavat. Sähköntuotannosta saatavat tulot ovat nykyään 800 miljardia dollaria vuodessa, kaksinkertainen 1970-luvun tasoon nähden, kun energiakriisi todettiin ja myöhemmin kiellettiin. Tämä tyrmäävä summa ylittää kaksinkertaisesti autoteollisuuden liikevaihdon, ja vastaa veronmaksajien vuosittain velkataakan rasittamalle USA:n valtiolle maksamaa summaa. Maailmanlaajuinen energiainfrastruktuuri, joka perustuu etupäässä ölyn-, hiilen-, ja maakaasunn ja radioaktiivisten aineiden käyttöön, kuluttaa n. 2 (trillion) dollaria vuodessa, on vaikea edes käsittää tämän huikean summan vaikutuksia meihin kaikkiin. Sinä aikana, kun sinulta menee tämän lauseen lukemiseen, maailmassa poltetaan yli miljoonan dollarin edestä fossiilisia ja ydinvoimalla tuotettuja polttoaineita sähköisten laitteiden käyttöön, lämmitykseen, jäähdyttämiseen ja kuljetusjärjestelmiin. Kun 1980-luvun alkupuolella opiskelin avaruustekniikkaa (advanced spacepower concepts) Science Applications International Corporation, minulle selvisi, että kaikki uudet, radikaalit ideat energia-alalla oli tuomittu

saamaan sangen nihkeä vastaanotto. Ne olivat ristiriidassa valtaapitävien eturyhmien; USA:n hallituksen ja teollisuuden, etujen kanssa. Suurin osa miljardeista dollareista, jotka oli suunnattu Energiaosaston tutkimukseen ja kehitykseen suunnataan edelleen vuosittain fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käyttöön. Toimiessani tiedepolitiikan asiantuntijana, opin, että hallituksen tutkimus- ja kehitysprojektit edustivat vain valtavan taloudellis- poliitisen eturyhmittymän etujen sanelemaa jäävuoren huippua; tämän päivän suunnitelmat luovat huomisen suurten rahavirtojen todellisuudet. Kun projektia rahoitetaan yli miljardilla dollarilla, projektista tulee uusi erityisintressi, jolla on urakoitsijoita poliittisissa rakenteissa ? jne. Tämä kehys näyttää pysyvältä riippumatta projektin menestyksellisyydestä. Suurin yksittäinen edistyksellinen tutkimus- ja kehitysprojekti Energiaosaston alaisuudessa on yli miljardi dollaria syönyt hanke (ei vielä toteuttamiskelpoinen) kuumafuusio-konsepti. Kuumafuusio meskitsisi sekä suuria voimalaitoksia, että hukkalämmön mukanaan tuomia päästöjä, säteilyä ja voimajohtoja. Toinen merkittävä osa Energiaosaston varoista käytetään (highenergyphysics) energiafysiikkaan ja asetutkimukseen, mikä ei suoraan liity energiantuotantoon. Huomattavasti pienemmät varat ohjautuvat aurinko- ja muiden vaihtoehtoisten energialähteiden kehitykseen, ja energiansäästämiseen. Yhtään, siis penniäkään, amerikkalaisista julkisista varoista ( lukuunottamatta mustia budjetteja, joista emme tiedä) ei käytetä energianlähteen, meitä ympäröivän vapaan energian, tutkimukseen, mikä uskoakseni tulisi muuttamaan koko lailla sen, miten asioita tällä hetkellä teemme. Nämä konseptit on ajettu niin syvälle tajuntaamme, että tunnumme olevan sokeita muille vaihtoehdoille, erityisesti niin radikaalit vaihtoehdot, kuin kylmäfuusio ja vapaa energia. Meitä näyttää kiinnostavan enemmän riitely siitä, ovatko nämä keksinnöt todellisia, sen sijaan, että ottaisimme tilanteesta vaarin. Lyhyesti sanottuna, Me näytämme vajonneen valheelliseen turvallisuudentunteeseen, jatkaessamme tuhoisaa energiainfrastrukstturia, joka on tuhoamassa niin maata kuin itseämmekin. Olemme luoneet itsellemme sähköisen vankilan, jossa ympärillemme kiristyy yhä tiheämpi

verkosto epäterveellisiä voimajohtoja ja bensa-asemia, sekä polttomoottoreiden ja muiden sähkölaitteiden lakkaamatonta mölinää ja surinaa, jotka pilaavat maisemaamme ja saastuttavat meriämme. Kuin sammakko, joka hiljalleen lämpenevässä kattilassa ei tajua hypätä pois, me olemme hijalleen tottuneet sähköiseen vankilaamme. Paikoillemme juuttuneina unohdamme, kuinka rikastuttavaa kestävissä ympäristöissä jopa 20 vuotta sitten tuntuivat. Asun metsäisellä syrjäseudulla, Cascadesissa Oregonissa, ja vakuutan tuntevani puhtaan ja rauhallisen ympäristöni myönteisen vaikutuksen. Suurin osa meistä ei ole kohdannut sitä tosiasiaa, että olemme käyttäneet energiavarantomme niin huonosti, ja niin lyhyen ajan sisällä historiallisesti katsottuna. Meidän on lopetettava tämä väkivalta maata kohtaan, js haluamme selviytyä. Suuri määrä teoreettista ja kokemuksellista tutkimustietoa tukee jo nyt tilaenergian uskottavuutta. Olen hämmästyneenä saanut todeta tätä alaa koskevan tiedon syvyyden ja laajuuden, vapaan energian alan tutkijoiden ja keksijöiden omistautuneisuuden asiallen ja ammattitaidon, sekä johtavien teoreetikkojen merkittävät saavutukset. He ovat uuden todellisuuden tukimusmatkailijoita. Heidät on suljettu valtavirran ulkopuolelle, koska valtavirta romuttaa tämän todellisuuden, perustuen mitä pinnallisimpaan järkeilyyn. Sen sijaan, että katsoisimme asioita suuren yleisön stereotyyppisestä näkökulmasta käsin ja näkisimme vapaan energian keksijän autotallissaan ahertavana kajahtaneen outonalintuna, joka todennäköisesti on väärässä, monet vapaan energian tutkijat ja keksijät ovat valtavirran instituutioissa työskenteleviä korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, kuten Shiuji Inomata Sähköteknillisessä laboratoriossa Japanin ”avaruuskaupungissa”, Tsukubassa. Hän ollut Japanin valtion palkkalistoilla 35 vuotta. Intiassa Paramahamsa Tewari työskentelee virallisena asiantuntijana Intian valtiolle pääinsinöörinä projektille, jossa rakennetaan maan toiseksi suurinta ydinvoimalaa. Molemmat valtiot ovat antaneet vapaat kädet näille tutkijoille kehitää vapaan energian laitteitaan (jotka perustuvat Bruce De Palmasin käsitteelle), mikä olisi ennenkuulumatonta USA:n Energiaosaston laboratoriossa.

Tohtori Inomata luennoi hiljattain teollisuuden ja hallituksen edustajille (yli 600 asiantuntijaa oli kuulemassa hänen viimeisintä seminaariaan), Ja Toshiba korporaatio sijoitti 2 miljoonaa dollaria suprajohteisten magneettien kehittämiseen hänen uutta unipolaarigeneraattoriaan varten. Japanin ollessa lähes täysin riippuvainen ulkoa tuodusta öljystä energiantuotantoa ja kuljetusta varten, Japanilla on vähän menetettävää, mutta paljon voitettavaa meitä ympäröivän tilaenergian käyttöönotosta. Tämä saattaa olla taas yksi muiden valtioiden menettämä tilaisuus, jonka seurauksena japanilaisten tuotteiden hallitseva asema korostuu entisestään kansakunnan kaukonäköisyyden seurauksena. Opimmeko koskaan? Muutama muukin pätevä tiedemies on vaivautunut ottamaan selvää asiasta ja paneutunut vapaaseen energiaan. Suurin osa ei-kuorolaisten edustajista ei koskaan ole edes kunnolla miettinyt asiaa. Heitä rajoittavat hyväksytyksi tulemisen tarve kollegojen silmissä, rahoittajat sekä haluttomuus tutkia oman erikoisalan ulkopuolella olevaa tuntematonta maaperää. Tiedän, koska olen itse ollut samassa veneessä. Yksi yleisimmistä arvostelijoiden virheistä on väittämä, jonka mukaan jos nämä laitteet olisivat oikeasti olemassa, he olisivat kuulleet niistä aikaisemmin. Tieteen historia on täynnä tapauksia, joissa johtavat tiedemiehet ovat asettaneet, joskun hyvin tunteenomaisestikin, naurunalaisiksi uusia ideoita tästä samasta oletuksesta johtuen. Uusia ideoita, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet oikeiksi. Tämä on tietysti hyvin kaukana tieteestä ja rationaalisuudesta, ja antaa ymmärtää, että tukahduttamistaipumus alkaakin tiedemiehistä itsestään. Hallituksen virkamiehet ja media kääntyvät tiedemiesten puoleen saadakseen tietoa, ja samalla myös osaltaa jättävät huomiotta kaikkein olennaisimman ja ilmeisimmän. Esimerkiksi, Washington Postin toimittaja haastatteli muutamia meistä Uuden energian symposiumissa tilaenergiasta (joka tunnetaan myös vapaana energiana). Sen sijan, että toimittaja olisi painanut lehteen antamamme yksityiskohtaisen sevityksen asiasta, lehdessä ilmestyi kevyt, hupaisan harmiton Nikola Teslan esittely. Näin, jättämällä täyttämättä tehtävänsä, nämä äänitorvet määrittelevät sen, mitä kutsutaan uskottavuudeksi – millä saattaa olla hyvin vähän tekemistä totuuden kanssa. Vain yksi puhelinsoitto valtavirran toimittajalta valtavirran merkkihenkilölle, kuten esim. Karl Saganille, saattaa merkitä jutun tyrmäystä. Valitettavasti meidän kaikkein arvostetuimmat uutislähteet eivät

saa sanoa viimeistä sanaa siitä, mikä on ”totuus”, mikä hidastaa tieteen kehitystä. Joten miksemme ole ottaneet vbapaata energiaa käyttöömme, jos se on meillä jo niin kauan ollut? Miksi olemme lähteneet sotaan öljyn takia – Persianlahden sotaan, Somaliaan ja jopa Vietnamiin? Miksi olemme suunnanneet väärin tuntemattoman summan, ehkä jopa triljoonia dollareita, ja uhranneet ihmishenkiä ja ympäristömme, ja miksi jatkamme näin tekemistä siitä huolimatta, että uuden todistusaineiston edessä voisimme lopettaa tämän itsepetoksen? Miten niin monet päätöksentekijät ovat voineet pitää vapaan energian niin täydellisesti poissa ulottuviltamme niin, ettei vieläkään markkinoilla ole kaupan yhtään laitetta? Sillä loppujen lopuksi, sen tekemisessä saatavaksi tarvittavan teknologian ei luulisi olevan niin kaukana. Tämän projektin toteuttaminen olisi todennäköisesti teknisesti ja taloudellisesti helpommin toteutettavissa, kuin Manhattan-projekti, jonka puitteissa ydinpommi kehitettiin, tai ne haasteet, jotka Apollo-ohjelman tiedemiehet ja insinöörit joutuivat kohtaamaan lähettäessään miehitetyn aluksen kuuhun, tai Princetonin Tokomak-kuumafuusiprojektin insinöörien ponnistelut kaukana siintävän tavoitteen suuntaan. Keksijät ovat ilmeisesti esitelleet vapaan energian tuloksia vain parin tuhannen dollarin budjeteilla, ei niillä miljardeilla ja triljoonilla dollareilla, joilla vuosittain promotoidaan konventionaalisia ratkaisuja. Miksi kestää niin kauan, ennenkuin rahaa alkaa virrata loogisiin suuntiin? Toisin sanoen, miten tämä vapaan energian teknologian tukahduttaminen on voinut olla niin tehokasta, niin ilmatiivistä näin kauan? Jos hallituksemme ja tiedemiehemme jättävät ilmeisen huomiotta, mikseivät markkinavoimat ole tarttuneet tilaisuuteen ja nopeasti ottaneet askelia eteenpäin? Näyttää siltä, että kaikki odottavat toista kenkää putoamaan ensin. Olen päätynyt johtopäätökeen, mitä ennen pidin epätodennäköisenä: että tukahduttamissyndrooma leimaa jokaisen uuden kumouksellisen kehitysaskeleen jokaista tasoa. Yleensä mitä radikaalimmasta konseptista on kyse, sitä suuremmat tukahduttavat voimat sitä ovat todennäköisesti vastassa. Esimerkiksi: Suurin osa keksijöistä ei saa riittävää korvausta työstään tai on ”ostettu ulos”, jotta he pitäisivät kauppasalaisuutensa ominaan. Tämä estää

heitä jakamasta tietoaan oman alansa edustajien ryhmittymien kanssa, mitä pidän tärkeänä tämän uuden teollisuudealan kehityksen kannalta. Oma mielipiteeni on, että tarvitsemme kohtuullisesti rahoitetun toimeksiannon alan keksijöille ja tutkijoille, jotta saisimme tarvittavat läpimurrot. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka näkevät tämän mahdollisesti paradigman romuttavan kehityksen puhtaasti yksityisenä kilpailullisena hankkeena – hevoskilpailut, jota motivoi mahdollisuus, että tietty yksittäinen järjestelmä olisi voittaja, mikä voisi tuottaa miljoonia ja taas miljoonia voittoja onnekkaille sijoittajille. Tällaisessa kilpailutilanteessa muita uusia energiajärjestelmiä ei kehitetä huonosta ajoituksesta tai rahoituksen puutteesta tai muista tukahduttamismuodoista johtuen. Tällaisessä voita tai häviä järjestelmässä me poljemme paikallamme. Läntisessä maailmassa, koko tiedepiirien harjoittama asioiden kieltäminen ja teollisuuden salailu lamauttaa meidät. Mikä mieletön järjestelmä! Kaikenkaikkiaan, suuri os vapaan energian järjestelmien tutkijoista ja kehittäjistä ei rahoiteta riittävästi, joten kehitys on hidasta. Mahdollisuus, että tulisi miljonääriksi sen kautta, että ensimmäisenä kehittäisi kaupallisen mallin edesauttaa salailua ja tukahduttamista. Tämän kaikki tai ei mitään lähestymistavan sijasta ehdotan, että kehitämme voita-voita rahoitusstrategioita, jotka lopulta poistaisivat kokonaan tukahduttamisen sairauden. Koska pelkäämme tuntematonta, tukahdutamme sen, mitä eniten tarvitsisimme. Vapaan energian puolestapuhujilla vaikuttaa olevan kolme päähaastetta: 1. Kaikilla tasoilla ilmenevä tukahduttaminen on tehokkaasti estänyt uusien energiateknologioiden saatavuutta. 2. Vapaan energian potentiaali nykyisten infrastruktuurien korvaajana tulee aiheuttamaan uutta järjestystä työelämässä, tuloissa ja valtasuhteissa, talousjärjestelmällemme ennennäkemättömällä voimalla. 3. Vapaaan energian teknologian väärinkäyttö saattaisi johtaa sen kerskakulutukseen ja käyttöön voimakkaana aseena. Tästä huolimatta laitteet voidaan suunnitella turvallisiksi. Tunnen, ettemme voi käyttää väärinkäytön uhkaa syynä tukahduttaa tai pysäyttää tätä teknologiaa. Uuden, puhtaan energian valjastaminen käyttöömme on liian tärkeää planeetallemme ja itsellemme, ja on väistämätöntä. Mutta meidän on

kehitettävä standardeja tarkoituksenmukaista käyttöä varten, jotta voisimme asettaa tiukat rajoitukset globaalin ympäristömme säilyttämiseen. Meidän tulee olla vastuuntuntoisia luojia – oppimalla läksymme mm. ydinvoiman väärinkäytöstä. Tunnen, että kun vapaan energian laiittet läpäisevät yleiset testit, kuten puhtauden, edullisuuden ja helppokäyttöisyyden, tämä teknologian tulee nopeasti valtaamaan maailmanlaajuiset markkinat. Me kaikki tunnemme aikaisempien keksintöjen valtaisan vaikutuksen elämäämme – sellaisten keksintöjen, kuten sähkön, puhelinten, autojen, lentokoneiden, televisioiden, transistoreiden ja tietokoneiden, vain muutamia mainitakseni. Lähitulevaisuudessa häämöttävät kehityssuunnat ovat paljon laajaalaisemmat, eivätkä vain rahallisesti mitattavissa. Tulevaisuusshokki on ovellamme, ja suurimmalta osalta meistä näyttää puuttuvan tarvittava tietämys niistä väistämättömistä muutoksista js uudelleenjärjestelyistä, joihin törmäämme, kun miljardien dollarien liikevaihdon omaavat energiantuotantojärjestelmämme poistuvat käytöstä tarpeettomina. Ehkä suurin tukahduttamisn muodoista on, suurimmaksi osaksi tiedostamaton, meitä odottavan tuntemattoman pelko muutoksen tuolla puolen. Siksi me haluamme kieltää muutoksen niin kauan kuin voimme, kunnen asia on niin kirkkaasti silmiemme edessä, ettemme enää voi jättää sitä huomiotta. Tieteessämme ja teknologiassamme elämme sitä ratkaisevan tärkeää hetkeä, paradigmanmuutosten aikaa, jolloin Kulttuurina päätämme astua yhdestä totuusjärjestelmästä toiseen. Vanha Newtonilainen näkemys alkaa yhä voimakkaammin muistuttaa litteän maan teorian kannattajakuntaa, ja silti tietoisen mielemme ilmentämä viisaus edustaa vielä Newtonilaista näkemystä. Muutosten kanssa käsi kädessä tulee kaipaus entiseen maailmankuvaan. Samalla, kun valtavirran tutkimus surutyön eri vaiheissaan, sanoo, että lähitulevaisuudessa meistä suuri osa tulee luopumaan nykyisestä kieltämisestään vihan eri vaiheisiin, neuvotteluun ja sopimiseen, masennukseen ja lopulta uuden hyväksymiseen. Olen sangen varma, että samalla kun nämä uudet energiapaljastukset alkanvat horjuttaa perinteistä maailmaamme ja sen herkkiä taloudellisia rakenteita, monet meistä tulevat kokemaan paljon vihaa ja pelkoa – vihaa

tukahduttamisesta ja pelkoa siirtymisestä uuteen paradigmaan. Kuten auton takaikkunassa näkemäni tarran teksti: ”Totuus tulee vapauttamaan sinut, mutta ensin se tulee vituttamaan”. Itse tunnen, että olen siirtynyt jonnekin masennuksen ja hyväksynnän välimaastoon. Haasteena ei ole se, onko vapaa energia todellista. Sitä se on. Sen sijan haasteena onkin kollektiivisen tahtomme murtautua ulos tietämättömyydestä, sähköisestä vankilastamme, ympäristöitsemurhasta, lamaantuneisuudesta, newtonilaisesta jäykkyydestä, ahneudesta ja eturymistä. Nyt luulen, että kykenet ymmärtämään, miksi pidän tätä kirjaa niin tärkeänä. Energiavallankumous, Jeane Manning sanoi minulle puhuessaan rehellisesti, voisi vaikuttaa ihmisten elämään – heidän käytännön jokapäiväisiin valintoihinsa perusteellisesti. Koska hajautettu energiantuotanto merkitsee vapautta. Se tarkoittaa voiman saamista ympäristön puhdistamiseen sen sijaan, että tuntisimme olomme voimattomiksi. Megaprojekti-rakentajilla ei enää ole perustaa väittää, että heidän projektinsa ovat välttämättömiä. ”Ihmisten on otettava takaisin voimansa niin henkilökohtaisella kuin paikallisella tasolla”, hän jatkoi. ” Sitä ei tulla ojentamaan takaisin kirjekuoressa hallitukselta. Verorakenne samoin kuin sähköjärjestelmät tulee muuttaa, johtuen niiden kaikkialle ulottuvien lonkeroiden takia, jotka ulottuvat pääkaupungeista ja talouden keskuksista, kuten Wall Streetistä ja ulottuvat kansalaisten kukkaroihin. ”Akateeminen maailma ei aina työskentele kansalaisten tai planeetan edun nimissä”. Työnantajat ja urakoitsijat (suurimmaksi osaksi maanpuolustusosastolta) hamuavat rahoitusta ja apurahoja, ja oppivat ajattelemaan toivotulla tavalla, jotta ”pysyisivät listalla”. Omaan kokemukseeni 30 vuoden aikana perustuen, en voi olla eri mieltä. Jeane Maniing on arvostettu journalisti, joka on tutkinut uutta energia-alaa vuodesta 1982. Hän antaa aiheelle kansainvälisen näkökulman, ollen jatkuvasti yhteydessä moniin keksijöihin, teoreetikkoihin ja muihin verkostoihin noin 12 maassa. Hän on osallistunut yli 20 energia-alan k0nferenssiin Sveitsissä, Saksassa, Canadassa ja USA:ssa. Hänellä on korkeakoulututkinto sosiologiasta ja on työskennellyt sosiaalityöntekijänä, toimittajana, lehden toimituksessa, kolumnistina ja aikakauslehden vakinaisena kirjoittajana. Hänen motiivinsa uraputkesta

luopumiseen tämänkaltaisen pilviä hipovan aiheen hyväksi, löytyy huolesta ympäristöstöä kohtaan. Luonto on aina ollut hänelle läheinen, syntymä Alaskassa, lähellä silloin vielä neitseellistä Prince William Sound:ia, varttuen Idahon Coeur d’ Alenessa. Coloradossa, British Columbiassa, tai missä tahansa hän asuukin, Jeane vetää puoleensa luonnonläheistä ympäristöä. Jeane kertoo, että hän on luvannut itselleen vuonna 1982, kun hän ensimmäistä kertaa näki uuden teknologian magneettimoottorin, ”Jos tämä on totta, haluan kertoa suurelle yleisölle tästä, kun aika on kypsä. Meidän ei enää tarvitse padota jokia tai saastuttaa ilmaa”. Aika on koittanut jakaa tämä tieto maailmalle. Toivon vain, kaikkien meidän etumme nimissä, että hänen toiveensa ympäristön puolesta toteutuisi pian. Hän on ensimmäinen kokenut toimittaja, joka ottaa tämän tärkeän ja laiminlyödyn aiheen esiin suurelle yleisölle suunnatun kirjan muodossa, ja se tulee ainutlaatuiseen tarpeeseen. Toinen näkökohta on se tosiasia, että Jeane on nainen ja äiti. Miesvaltaisella teollisuudealalla v´naisnäkökulmaa tarvitaan kipeästi positiivisen muutoksen voimana. Jos haluamme rakentaa sillan yli paradigmanjuopan, tätä työtä eivät voi yksin tehdä ne teknokraatit, tiedemiehet, insinöörit ja perinteinen media, jotka meidät tähän jamaan alunperin saattoivat. Kuten Albert Einstein Ainkanaa sanoi: ” Mitään ongelmaa ei voida ratkaista siitä tietoisuudesta käsin, mistä se on syntynyt”. Toivon, että nautitte Tulevan energiavallankumouksen lukemisesta yhtä paljon, kuin itse tein. Jeane Manning edustaa objektiivista näkökulmaa käyttöönotettamiskelpoisen teknologian suhteen, joka odottaa oikeaa hetkeää tulla esiin – teknologia, jonka uskon johtavan uuteen tietoisuuteen planeetallamme. Brian O’Leary, fyysikko ja entinen astronautti. Esipuhe Uudelle energiatyypille, joka ei ole kemiallinen eikä ydinvoimaan perustuva, näyttää olevan kasvava määrä todistusaineistoa. Tätä energiaa on kutsuttu nolla-piste-energiaksi. Edmund Storms, fyysikko

Uusia ideoita vastustetaan... Mutta meidän on nopeasti tutkittava näitä uusia teknologioita, koska se, mikä on pelissä on elämä. Adam Trombly, astrofyysikko On nopeasti kasvava kansainvälinen paine täysin muuttaa ne energianlähteet, joihin maailmamme perustuu. Jotkut sen puolestapuhujat nimittävät sitä vapaaksi energiaksi. Toiset taas kutsuvat sitä nolla-piste-energiaksi tai tilaenergiaksi. Oli nimi mikä tahansa, sillä on potentiaalinen mahdollisuus vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään maan päällä. Vaikka sitä on kautta aikojen virheellisesti verrattu ikiliikkujaan, tilaenergia – termi, jota tässä teoksessa tulemme käyttämään – on todellista, kuten myöskin muut energiateknologiat, joihin tulemme tutustumaan. Näiden uusien energiateknologioiden olemassaolo on herättänyt voimakasta vastustusta niiden tholta, jotka näkevät sen uhkana. Mutta se on myös toisaalta herättänyt yhtä vahvan määrätietoisuuden kannattajissaan, jotka pyrkivät vapauttamaan meidät Öljyn Kuninkuudesta ja ydinvoiman vaaroista. Kuten aiempien tietokonevallankumoustenkin laita oli, keksijät tekevät läpimurtoja kotilaboratorioissaan ja autotalleissaan yhtä lailla kuin ammattimaisissa laboratorioissakin. Tämän kehityssuunnan tarkkailijat ennustavat, että tällä vallankumouksella tulee olemaan suurempi vaikutus, kuin tietokoneilla. Nämä keksinnöt voivat paitsi muuttaa kotimme, kulkuneuvomme ja tehtaamme; ne voivat auttaa meitä puhdistamaan vetemme, ilmamme ja maaperämme. Miksi emme ole kuulleet aikaisemmin paineesta kehittää radikaalisti erilaisia energiateknologioita? Tarkastellessamme lähemmin tätä uutta energia-alaa, avautuu eteemme monimutkainen kokonaisuus, jota varjostavat laajat ahneuden, yhtiöiden lobbauksen, kansainvälisen energiapolitiikan, byrokraattisen pysähtyneisyyden, akateemisen vastustuksen, salailun ja keksijöiden paranoian varjot. Kaikesta tästä huolimatta loistavat alati laajentuen niiden uusien keksintöjen alueet, joita on mahdotonta tukahduttaa, putkahtaen esiin yllättävissä yhteyksissä. Mitä tilaenergialla tarkoitetaan? Tulemme käsittelemään aihetta laajemmin luvussa 4, mutta aloittakaamme lyhyellä selityksellä. Lähes koko 1900luvun ajan tiede on pitänyt avaruutta tyhjänä. Sitä se ei ole. Avaruus – sekä maan lähellä että avaruudessa, on täynnä energiaa, sitä voitaisiin verrata

energiamereen. Tämä energiameri täyttää kaiken, mukaanlukien kehomme. Siksi me emme voi sitä aistia, saatika sitten verrata sitä johonkin muuhun. ... Ensimmäinen luku Kvattihyppy Eikö hallituksen tulisi kiinnittää huomiota alaan, jolla on potentiaali luoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja kaikilla ammattialoilla? Eugene Mallove, Infinite Energy-lehden toimittaja. Kautta 1900-luvun on ollut henkilöitä, jotka ovat olleet vakaasti sitä mieltä, että ihmiskunta voisi lypsää tyhjästä käyttökelpoista energiaa. Heidän näkemyksensä ovat saaneet vähän vastakaikua osakseen akateemisissa piireissä. Muutamat heistä ovat saaneet kuulla, että liikemiespiirit toivoisivat heidän suksivan suolle. Jotkut ovat joutuneet ammuskelun kohteiksi, toisten laboratorioihin taas on murtauduttu. Yllättäen, vuonna 1986 nämä yksinäiset tutkijat saivat tietää, että USA:n ilmavoimat halusivat löytää yhtiön, joka tutkisi eri tapoja käytää ”aiemmin tuntemattomia esoteerisia energioita, avaruuden nolla-piste-energian virtausdynamiikka mukaanlukien”. Toisin sanoen, ilmavoimat tutkivat tilaenergian, yhden tässä kirjassa tarkastelemiemme energiamuodon, käyttömahdollisuuksia. Kotilaboratorioiden puuhailijat eivät kuitenkaan tunteneet kutsua omakseen, eikä projektista kuultu sen koommin. Miksei tätä tutkimusta saatettu suuren yleisön tietoon, ja miksei suurempi joukko tiedemiehiä työskentele sen parissa? Kuten eräs fyysikko asian illmaisi, ”Tiedemaailman valtavirran ulkopuolella tehdään uskomattomia keksintöjä ja löydetään uusia ilmiöitä” Valitettavasti suurin osa tiedemiehistä on menettämässä elämänsä tilaisuutta. Pilkka, uhkaukset ja ikiliikkujan harhaanjohtava leima Vaikuttaa siltä, että uuden energiateknologian laitteiden keksijällä on varsin huonot lähtökohdat. Suuri yleisö ei koskaan kuule armeijan kiinnostuksesta

”Aiemmin tuntemattomista esoteerisistä energioista”, ja siten ihmiset ovat lähinnä naureskelleet näille yksinäisille keksijöille, jotka ovat erehtyneet puhumaan vapaasta energiasta. Pilkkaavat naapurit ovat olleet kuitenkin keksijöiden kohtaamista vastuksista vähäpätöisimpiä, kuten tästä kirjasta jatkossa tulee ilmenemään. Tavallista on, että myös sanomalehdet ovat leimanneet keksijän pakkomielteiseksi ”ikiliikkujahörhöksi”, ilman, että keksijän väitteitä koskaan olisi vakavasti tutkittu. Ne, jotka ovat uskoneet mahdollisen energiavallankumouksen uhkaavan varallisuuttaan ja asemaansa, ovat olleet sitäkin vihamielisempiä toimissaan. Monet keksijät ovat joutuneet kokemaan uhkailua, laitteiden tärvelemistä ja ammuskelua. Patentteja ei ole annettu ja erilaisten laitteiden pirustuksia on salaperäisesti kadonnut. Jotkut keksijät ovat kohdanneet tiensä pään taloudellisessa ahdingossa ja henkisesti murtuneina. Eräs syy siihen, miksi näillä keksijöillä on ollut niin kivinen taival, on osaltaan johtunut vapaan energian rinnastamisesta virheellisesti ikiliikkujaan. Ikiliikkuja – yleensä koneen muodossa, joka kerran käynnistyttyään ei tarvitse ulkopuolista enegiaa toimiakseen on mahdoton. Erilaiset ikiliikkujamallit ovat jo keskiajalla antaneet vääriä odotuksia ja aiheuttaneet harmaita hiuksia sijoittajille. Energiasovellutusten läpimurtojen uudella sukupolvella ei uitenkaan ole mitään tekemistä ikiliikkijan kanssa. Uuden energian tutkijat ovat väittäneet, että he ovat valjastamassa avaruuden valtavaa energiaa. Tälläiset laitteet toimisivat avoimessa järjestelmässä, ei suljetussa, jollaista ikiliikkuja edellyttäisi. Suljettu järjestelmä voidaan kuvat olevan suljetussa laatikossa, joka sisältää vain koneen ja sen polttoaineen. Polttoaineen määrä on tunnettu ja rajallinen. Vapaan järjestelmän voimanlähde ei sitä vastoin ole rajoitettu siihen, minkä laatikko sisältää. Laatikko on avoin, ja se päästää sisään rajattoman määrän energiaa. Onko kukaan kuunnellut uuden energian tutkijoita? 1980-luvulla, heidän äänensä – laboratorioista ympäri maailman, ei vielä ollut muodostanut kuoroa. Heidän tapaamisensa käsittivät vain muutaman sadan hengen yleisön, he esittelivät tuotteitaan, saivat inspiraatiota ja tukea kanssavisionääreiltään. Nykysin heidän konferenssinsa vetävät puoleensa

yhä vain satoja kuulijoita, mutta tuhannet muut käyvät internetissä lukemassa alan julkaisuja ja uuden energian lehtiä. Ennenkuin voimme käsitellä tarkemmin uutta energiaa, meidän on kysyttävä itseltämme muutamia peruskysymyksiä: Mitä on energia? Ja mikä on sen rooli ollut ihmiskunnan historiassa? ... Seuraava askel: Uusi energia Monille on käymässä selväksi, että fossiilisten polttoaineiden aikakausi on lähenemässä loppuaan, ja vaihtoehtoinen energiamuoto – uusiutuva, ei saastuttava energianlähde on pakko ennepitkää löytää. Osa tutkituista vaihtoehdoista, kuten aurinko-, tuuli-, ja vuorovesienergia tunnetaan suuren yleisön keskuudessa sangen hyvin. Tämä kirja käsittelee kuitenkin vähemmän tunnettuja energianlähteitä. Yksi näistä on tilaenergia, joka tunnetaan myös vapaana energiana tai nollapisteenergiana. Tieteen piirissä on jo kauan tiedetty, että lämpö aikaansaa liikettä molekyyleissä, joista kaikki materia koostuu. Mutta jopa absoluuttisessä alhaisimmassa mahdollisessa lämpötilassa tai nollapisteessä – pisteessä, jossa molekyylit lakkaavat liikkumasta – molekyylin muodostavat atomit yhä liikehtivät sähköenergian virtausksissa. Näinollen kaikki avaruus kaikkialla, maa mukaanlukien – on täynnä energiaa. Sähköenergia, jota päivittäin käytämme, liikkuu voimajohtoja pitkin. Avaruuden piilossa oleva sähkö liikkuu kuitenkin sattumanvaraisesti. Tästä johtuen tiedemiehet ovet perinteisesti uskoneet, että tätä näkymätöntä, kuohuvaa liikettä ei olisi mahdollista hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla johtuen fysiikan laista, jonka mukaan epäjärjestys on taipuvainen lisääntymään. Koska tilaenergia kuitenkin täyttää ja on läsnä kaikkialla, kehomme mukaanlukien, tiedemiesten on mahdotonta mitata sitä tai verrata sitä johonkin muuhun. Tilannetta voitaisiin verrata puolillaan olevan vesilasin mittaamisen vaikeuteen, kun lasia pidetään veden alla järvessä. Tämänpäivän valtavirtatieteeltä puuttuvat tämän uuden energian mittaamiseen tarvittavat välineet.