Religion Deviance Social Control

Essee Anu Kumpulainen (Kut 320F) Rene Gothoni Bainbridge: Religion, deviance and social control Johdanto.................................................................................1 1. Uskonnon merkitys itsemurhan tekemiseen................1 2. Moraalisen kontrollin dynamiikka..................................2 3. Huumeet ja alkoholi.........................................................3 4. Kultit ja lahkot....................................................................4. 5. Uskonnon ja mielisairauden suhde..............................5 6. Uskonnolliset yhteisöt........................................................7 7. Loppusanat.......................................................................7 Johdanto: Uskonto, erilaisuus ja sosiaalinen kontrolli oli myös mielenkiintoinen lukuelämys. Itseäni kiinnosti erityisesti se, kuinka uskonnon merkitystä oli tieteen piirissä vähätelty, johtuen tieteen maailmankuvasta ja tutkimuskulttuurista, jossa ateismi ja uskonnonvastaisuus yleensäkin olivat "muodissa". Tämä lienee kuitenkin ymmärrettävää ajan voimakkaan uskonnollisuuden ja sen irrationaalisen vaikutelman vuoksi, joka sille annettiin. Uskonto on kuitenkin puhtaassa muodossaan ihmisen henkisen terveyden edellytys ja perusta, jota ilman ihmissivistys ja yhteiskunta harvoin voivat todella kukoistaa. Hengellisyys muodossa tai toisessa näyttää olevan terveen ihmiselämän edellytys, jonka puutttuminen heijastuu myös nykyyhteiskunnassa nuorison pahoinvointina. Tarvitaan mielestäni jonkinlaista moraalista ja hengellistä perustaa, jossa vastuullisuus herää ihmiksessä sisäisesti, ulkoisen pakottamisen sijaan, vrt Gadamer. Kirja käsittelee seuraavia teemoja: uskonnon vaikutus itsemurhataipumukseen, uskonnon vaikutus alkoholin ja huumeiden käyttöön, uskonnollisten yhteisöjen rooli moraalisten standardien ylläpitäjinä, uskonnolliset kultit sekä uskonto ja mielisairaudet. Kirjan tarkoituksena oli kirjoittajien mukaan osoittaa, että uskonnolla oli merkitystä sosiaalisiin mittareihin, ja se edisti sosiaalista integraatiota ja moraalista

integraatiota. Uskonto antaa kirjoittajien mukaan uskoa elämään, eikä sitä tulisi vähätellä, kuten Durkheim, joka piti sitä vain sosiaalisen integraation välineenä. 1. Uskonnollisuuden merkitys itsemurhan tekemiseen Tämän teoksen perustana on myös sosiologian isänä pidetyn ja arvostetun Durkheimin sosiologisen tutkimuksen kritiikki, jossa uskonto redusoitiin ihmisen omiksi projektioiksi. Durkheimille uskonto oli yhteiskunnan heijastuma. Kirjassa käsitelty itsemurhan teema liittyi myös yhteiskunnan koossapitäviin voimiin; itsemurhan pääsyinä olivat Durkheimin mukaan joko egoismi, joka johtui puutteellisista sosiaalisista siteistä, tai anomie, joka johtui normien tai arvojen rikkomisesta. Tämä heijasteli myös todellisuuden ja identiteetin kokemusta. Uskonto toi ihmisen elämään järjestystä, luotettavuutta, tasapainoa, tuoden standardit yksilölliselle käyttäytymiselle. (22) Uskonnon todettiin tutkimuksissa vähentävän itsemurhataipumusta. (21) Uskonnoilliset yhteisöt tutkimusten mukaan olivat yleisten käsitysten vastaisesti avoimia ja antoivat jäsenilleen lämpöä, hoivaa ja paransivat itsetuntoa. (22) Yksinäisille ne toivat kaivattua sosiaalisuutta. Uskonnon toimivuuden nähtiin myös liittyvät yliluonnollisen voiman antamiin ja mahdollistamiin mahtaviin lupauksiin täyttää ihmisen kaikki tarpeet, kuolemanjälkeinen elämä mukaan lukien. (22) Tutkimukset osoittivat myös, että uskonto, riippumatta sen lajista, oli tärkeä sosiaalisen integraation kannalta. Sosiaalista integraatiota kuvattiin asukkaiden vaihtuvuudella, taloudellisella tilanteella ja uskonnollisuudella. Uskonnon ja sosiaalisen integraation todettiin vaikuttavan itsemurhaan. Tutkimusten mukaan myös uskonto edistää vankilasta vapautuvien uudelleen sosiaalistumiseen osaksi yhteiskuntaa ja ehkäisevän takaisin vankilaan päätymistä. Uskonnolla todettiin vaikutus poikkeavaan käyttäytymiseen ja sosiaaliseen kontrolliin. (184) Kirjassa käsiteltiin myös itsemurhakirjeitä, joiden pohjalta tutkittiin itsemurhan tehneiden uskonnollisia taustoja. Tutkimuksissa todettiin, että protestantit tekivät enemmän itsemurhia, kuin katoliset. Siellä, missä katolisuus oli vallalla, tehtiin vähemmän itsemurhia. Uskonnollinen pluralismi oli Durkheimin mukaan merkki heikosta integraatiosta, joka kuitenkin tutkimusten mukaan vähensi itsemurhataipumusta. Lukutaito kuitenkin yllättäen lisäsi itsemurhan todennäköisyyttä. Ateistit suhtautuivat muita myönteisemmin itsemurhaan. (41-44)

Durkheim vähätteli kirjoittajien mukaan yksilöiden välisiä tekijöitä, kuten sosiaalisia verkostoja, vuorovaikutusta, tai muita ihmisten välisiä vähälle huomiolle jääviä toimia. Kirjoittajat miettivät, miksi sosiologit eivät huomanneet Durkheimin puutteita, ja ehdottavt yhdeksi syyksi alan yleistä vastenmielisyyttä uskontoa kohtaan. Durkheimin näkemyksen mukaan ihmiset palvovat uskonnollisissa rituaaleissa vain omaa heijastustaan. Kirjoittajat kritisoivat Durkheimia myös siitä, että tämä jätti tutkimuksissaan huomiotta todisteet teoriaa vastaan.(51-54) On myös osoitettu, että vaikka ihminen ei kuuluisi virallisesti minkään uskonnon rekisteriin, uskonto vaikutti suuren osan elämään merkittävässä määrin. Tämä tuli ilmi tutkimuksissa, jotka osoittivat, että henkilöistä, jotka eivät olleet minkään uskonnon jäsenrekisterissä, 3/4 rukoilee ja uskoo Jeesuksen ylösnousemukseen, ja 7/10 stä pitää Raamattua jumalallisena ilmoituksena.(55) 2. Moraalisen ilmapiirin dynamiikka Uskonnon sosiaalinen rooli määräsi tutkimusten mukaan myös moraalisen ilmaston syntymistä ja moraalista sitovuutta. (56) Rikoksista kuoleman tuottamus oli ainoa, jolla kirkkoon kuulumisella ei ollut vaikutusta. (60) Uskonto vähensi epäsuorasti myös raiskauksia vähentämällä avioeroja. Moraalinen ja sosiaalinen integraatio ( väestön pysyvyys alueella) vähensi rikosten määrää. Pidätystodennäköisyys oli myös neljä kertaa suurempi, henkilöillä, jotka eivät käyneet säännöllisesti kirkossa. Moderni elämäntapa vähensi joidenkin tutkijoiden mukaan uskonnon moraalista sitovuutta. (62-67) Uskonnon todettiin lujittavan myös moraalista järjestystä yhteiskunnassa. Alueilla, joilla oli matala kirkkoon kuulumisen aste, olivat rikostilastot myös korkeampia. (66) Kaikesta huolimatta uskontoa tutkittiin sosiologisessa tutkimuksesa hyvin vähän, kirjoittajien mukaan sitä jopa vältettiin. Sosiologista tutkimusta tehnyt Glueckin pariskunta jätti kirjoittajien mukaan mainitsematta, että ryhmällä ei rikollisia verrattuna nuorisorikollisten ryhmään oli suurempi kirkkoon kuulumisen osuus. Kirjoittajat olettivat, että tutkijoilat puuttui metodologisia työvälineitä analysoida dataa ja päätyivät täyttämään aukot omilla ennakkoluuloillaan. (67-68) Sosiologien onkin todettu olevan enemmän uskoontoa vastaan, kuin esimerkiksi luonnontieteilijät keskimäärin. (68) Hirschin ja Starkin tutkimusten mukaan uskonnolla ei ollut osuutta rikollisuuden

vähentämiseen, mikä johti siihen, että sosiologian oppikirjoihin jäi vääriä asenteita. (68) 3. Huumeet ja alkoholi Uskonnollisuuden todettiin tutkimuksissa vähentävän myös huumeiden ja alkoholin käyttöä nuorilla. Erilaiset tulokset uskonnon vaikutuksesta rikollisuuteen selittyivät tutkitun yhteisön uskonnollisella ilmapiirillä, moraalisen yhteisön ilmiön kautta. Yksilötasolla tällä ei ollut vaikutusta, mutta sosiaalisella tasolla se tuli enemmän esille. Sosiaalisesti kulttuuri oli tietyn uskonnollisuuden määrän ansiosta "moraalisten arvojen kyllästämä". Tutkimusten mukaan ystävät muokkaavat ihmisten uskonnollisia mielipiteitä, normeja ja arvoja. Näinollen, jos ystäväpiiri ei ollut uskonnollista, silloin uskonto muuttu yksityisasiaksi. Jos ystäväpiiri taas oli uskonnollista, silloin se tuli avoimesti osaksi jokapäiväistä elämää ja normatiivista järjestelmää. (70- 72) Tutkimuksissa selvisi, että suurin osa Amerikan yhjteisöistä oli luonteeltaan moraalisia, vaikka ihmiset eivät olleet virallisesti kirkon piirissä. Mormonnikaupungin tilastot eivät eronneet muiden kaupunkien rikostilastoista. Tutkimukset osoittivat, että riittää, että yhteisössä oli tietty määrä uskonnollisia ihmisiä, joka mahdollisti moraalisen ilmapiirin syntymisen, jonka ylittäminen ei enää lisännyt myönteistä vaikutusta. Tutkimukset USA:n alueilla, joilla oli muita vähemmän uskonnollisuutta vahvistivaat, että rikollisuuden ja uskonnon yhteys oli vähäistä eiuskonnollisilla alueilla, johtuen sosiaalisen ja moraalisen ilmaston löyhyydestä. (76-77) Tutkimukset osoittavat myös, että uskonto vähentää alkoholin ja huumeiden käyttöä ja vähentää niiden tuomia sosiaalisia ongelmia, mikä aikaisemmin oli tutkimuksissa jätetty huomiotta. Katoliisilla esiintyi enemmän ongelmia alkoholin kanssa protestantteihin verrattuna, joilta vaadittiin kieltäytymistä. Muuten uskonto vähensi alkoholin käyttöä yleisesti. Myös se, että asuu pitkään samassa kaupungissa vähensi tilastoissa alkoholin käyttöä. Kirjoittajat puhtivat Raamatu ristiriitaisia viestejäö alkoholin käyttöä koskien. kirjoittajien mukaan USA:n kieltolaki epäonnistui. Monet päätyivätkin uskomaan, että oli parempi käännyttää ihmisiä kristinuskoon, kuin estää heitä saamasta alkoholia pakkokeinoin. (8086) Yritykset pysäyttää viinanpoltto oli kirjoittajien mukaan tuhoon tuomittu ja denaturointi jopa tappoi ihmisiä. Kieltolakia käsittelevä perustuslain 18. kohta oli Gusfieldin mukaan protestanttien reaktio

maahanmuuttajia, teollistumista ja urbanisoitumista vastaan. Kieltolain ajatuksen suosimisella ei tutkimusten mukaan korreloinut protestanttien osuudella väestössä, mutta mitä suurempi osuus katolisia, sitä enemmän alkoholin käyttöä vastustettiin. Katolisuutta onkin sanottu kuvaavan sananparsi: "Rom, Romanism and Rebellion" (rommi, roomalaiskatolisuus ja kapina). Myös sosiaalisella integraatiolla väestön kasvun ja vähentymisen mittapuulla tarkasteltuna oli merkittävä myötävaikutus pakkokeinon suosimiseksi. Kieltolaki vähensi kuitenkjin tutkimusten mukaan alkoholin väärinkäytön takia hoitoon joutuvien määrää. (87-91) Uskonnolla yleensä ei tutkimuksissa todettu vaikutusta alkoholin käyttöön, mutta katolisuuden osuus lisäsi alkoholin väärinkäyttöä. Tämä ei kirjoittajien mukaan ole kuitenkaan varmaa, sillä olihan aina mahdollista, että protestantit näillä alueilla olivat niitä, jotka joivat katolisissa yhteisöissä. Katoliset joivat eniten, toiseksi eniten liberaaliprotestantit ja vähiten konservatiivi-protestantit. Protestanteilla kirkossa säännöllinen käynti korreloi kielteisesti alkoholin käytön kanssa. Katolisuudella ei todettu tutkimuksissa vaikutusta, kun taas liberaaliprotestanteilla oli tässä pieni vaikutus. (91-96) Myös hashiksen käyttö konservatiiviprotestanttien keskuudessa oli vähäisempää muihin uskontokuntiin verrattuna. Uskonnollisuus lisäsi kielteisyyttä hashiksen käyttöä kohtaan kaikissa maissa. Myös alhaisemman uskonnollisuuden alueella katolisten ja protestanttien alkoholin ja huumeiden käyttö oli vähäisempää, kuin muulla väestöllä, mutta tämä ei kuitenkaan vähentänyt muita rikollisuuden muotoja. Huumeiden käyttöä pidettin muita rikoksia kielteisempänä. (99) 4. Kultit ja lahkot Moraalinen integraatio vaikeuttaa tutkimusten mukaan epätavanomiasten uskonnollisten ryhmien nousua. Tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että konventionaaliset uskonnollisuuden muodot korvautuvat uusilla, elinvoimiasemmilla uskonnoilla. Siellä missä on löyhästi uskonnollista väestöä, avoimuus uusille uskonnon muodoille oli myös suurempaa, ja päinvastoin; siellä missä olivat vankat perinteet vallalla, siellä oltiin kielteisempiä uusia uskonnollisuuden muotoja kohtaan. (103) Uuden uskonnollisuuden muotoja on kaksi, lahko ja kultti. Lahkolla tarkoitetaan konventionaalisen liikkeen sisäistä ryhmää, jolla oli uskonnollisuuden kannalta tiukemmat vaatimukset. Lahkot näyttävät ulkopuolisen silmissä yli-uskonnollisilta. Lahkot kukoistavat moraalisissa yhteisöissä, ja niillä on kyky vahvistaa moraalista

integraatiota. (104) Kultilla taas tarkoitetaan konventionaalisen uskonnon ulkopuolella olevaa ryhmittymää, joissa erottavana tekijänä ei nähty uskonnollista tiukkuutta, vaan erilaisuus koetaan niille leimallisena. Tästä esimerkkinä voidaan antaa uuspakanuus. Kulttia leimaan myös pyrkimys korvata vallitseva uskonto uudella tai sitten vallitsevaa uskontoa esim. kristinuskoa on muunneltu niin paljon, ettei sitä enää lueta normaalin kristinuskon piiriin kuuluvaksi. Yllättävä tosiasia onkin siis, että Intiassa kristinusko siis on kultti, kun taas hinduliikkeet nähdään lännessä kultteina. (104) Kultit aiheuttavat yleensä enemmän vastustusta kuin lahkot, riippumatta siitä, ovatko ne uusia uskonnollisuuden muotoja vai muualta tuotuja vaikutteita. Kulttien toiminta pyritään yleensä tukahduttamaan. Jo yksin sana kultti herättää pelkoa ja vastustusta, ja sitä käytetään myös niitä vastaan. Monet kultit ovat kuitenkin luonteeltaan vaarattomia. Täsät esimerkkinä TM, jossa istutaan meditatiossa. Tämäkin koetaan kuitenkin erilaisuutena ja toisinaan sosiaalinen kontrolli estää sen harjoittamista. (105) Yksilötasolla kultteihin ja lahkoihin liittyminen liitettiin kahteen ilmiöön. Ensinnäkin uskonnollisesti epäaktiivinen jäsen kääntyy helpommin kultin jäseneksi. Toisaalta, jos kiintymys kultin jäseniin on suurempaa, kuin kiintymys ryhmän ulkopuolisiin, silloin on suurempi todennäköisyys, että henkilö liittyy osaksi kulttia. Kollektiivisella tasolla kultit menestyvät, jos moraalinen ja sosiaalinen integraatio ovat löyhiä. Kulttien jäsenillä on lisäksi taustalla usein ei-uskonnollinen kasvatus. (105) Korkea kirkon jäsenyystaso alueella vähensi yleensä kulttien toimintaa. Christian Science oli ainoa kultti, jota voitiin tutkia Amerikassa ja se vahvisti tämän tuloksen. Sen esiintyminen korreloi myös muiden kulttien esiintymisen kanssa, joiden jäsenmäärä oli liian alhainen kattavan tutkimuksen kannalta. Kulteista on käytetty myös nimitystä "para-uskonnolliset ryhmät". (119) Yleisen käsityksen vastaisesti kulttiliikkeet ovat tutkimusten mukaan Euroopassa kaksi kertaa yleisempiä kuin USA:ssa. Sveitsissä kulttiliikkeet olivat jopa 10 kertaa yleisempiä, kuin USA:ssa. Tutkimuksen ja laskemisen puute olivat kirjoittajien mukaan syynä kulttien vähäiseen huomioon Euroopassa. Toinen syy oli tutkijoiden mukaan myös se, että Euroopassa media jätti ne huomiotta. Haluttomuus tutkia uusia uskonnollisia liikkeitä johtui kirjoittajien mukaan myös tutkijoiden omista ennakkoluuloista. Tähän liittyi myös haluttomuus uskoa, että nykyisestä uususkonnollisesta ryhmästä voisi

kasvaa tulevaisuuden suuria uskontoja. (120-127) 5. Uskonto ja mielisairaus Uskonnon yhteyttä mielisairauteen käsiteltiin kirjassa myös. Freud piti uskontoa neuroosina, kun taas Comte näki uskonnon perustuvan hallusinaatiohin. Sosiologit ovat pitäneet uskontoa yleensä irrationaalisena. Uskonnon nähtiin aiheuttavan tai olevan jopa rinnastettavissa mielisairauteen.(129) Kirjoittajat esittävät neljä syytä mustamaalata eriäviä ja ei-toivottuja käyttäytymis- ja ajttelutapoja uskonnosta johtuvaksi. Ensinnäkin uskonnollisen mielisairauden ajatus palveli silloin kaikkia osapuolia; niin asemaansa pönkittämään pyrkiviä ja statusta tavoittelevia psykiatreja, kuin maallikotakin, jotka eivät osanneet ymmärtää mielisairauden luonnetta. Uskonnollinen mielesairaus auttoi määrittelemään yhteisön käsitystä ihmisen luonteesta ja sosiallisista arvoista. Se auttoi myös tuomaan inhimillistä kohtelua ja antoi toivoa perheille hoidon tuloksista. 1800-luvulla oli yleistä uskoa, että uskonto aiheutti mielisairautta. Jopa 50 vuoden ajan tähän uskottiin yleisesti, ja on esitetty, että jopa oma teiteemme juuret liittyisivät psykiatrian alkuvaiheiden kehittäjiin, joita kutsuttiin nimikkeellä alienists. Heidän kehittämänsä psykiatria perustui teoriaan, jossa tiede ja uskonto sekoittuivat ja toivat lohtua ihmisille ja antoivat välineitä tuomita toisaalta myös uskonnollista eroavuutta. (132) Kirjoitajien mukaan psykiatria onkin yhä edelleen uskonnon vastaista, ja se täyttää tiettyjä sosiaalisia funktioita. Masturbaatio nähtiin psykiatriassa syntinä, mikä kirjoittajien mukaan oli osoitus protestanttisesta kulttuurivaikutuksesta lääketieteessä. Masturbaation uskottiin aiheuttavan mielisairautta, ja syyski laitettiin moraaliset ja fyysiset syyt. Psykologis-sosiaaliset uskonnolliset mielenhäiriöt ovat kuitenkin yleensä ihmisten välisen vuorovaikutukseen liittyviä. (133142) Henkiset kokemukset nähtiin hermoston ylikäynnin seurauksina 1800luvun psykiatrian mukaan. Tämä oli myös tapa perheelle ja yhteisölle kontrolloida ja tuomita uskonnollista eroavaisuutta. Mielenhäiriö nähtiin toisinaan jopa pakkomielteenä, jonka tarkoitus oli saada sosiaaliselta yhteisöltä parempaa kohtelua. Kirjoittajien mukaan uskonto saattoi kuitenkin olla seuraus, ei syy itsessään mikelenhäiriöön. Uskonto auttoi päinvastoin selviytymään elämän kauhistuttavimmista haasteista. Ajan myötä psykiatrian aiemmin todella monimutkainen ja monikäsitteinen luokitusjärjestelmä yksinkertaistui ja sai "tieteellisen asun" latinalaisinen termeineen. (143-149)

Mentaalisen hygienian käsite unohdettiin lopulta kokonaan. Psykiatriassa uskonnollinen hulluus olikin kirjoittajien mukaan tapa kontrolloida uskonnollista erilaisuutta ja pönkittää psykiatrian omaa uskottavuutta tieteenä. Tämä teki hulluudesta ymmärrettävämpää ja antoi myös toivoa perheille. (149) Uskonto on mielisairautta ajattelu oli tutkijoiden mukaan eräänlaista irrationaalista toimintaa muuten rationaalisilla ihmisillä. Psykopatologia, perusteettomat pelot, väärinkäsitykset, irrationaalisuus on ollut vallalla sosiologiassa, vain lievä sisäsyntyinen uskonnollinen luonne (intrinsic religious nature) on hyväksytty rationaalisessa tieteessä. Tiedettä onkin leimannut kirjoittajien mukaan avoin vastenmielisyys ja vastustus uskontoa kohtaan. Uskonnollisuus onkin tutkimusten mukaan harvinaisempaa sosiologien ja antropologien keskuudessa alojen uskonnonvastaisuudesta johtuen. (149-151) Kirjoittajien mukaan Freud, Durkheim, Tylor, Frazier, Levy- Bruhl olivat kaikki ateisteja tai antagonisteja, ja halusivat todistaa, että jos primitiivisten kulttuurien uskonto voitiin osoittaa harhoiksi, se veisi pohjan myös kristinuskolta. Uudemmat tutkimukset osoittivat, että uskonnollisuus kuitenkin parantaa itsetuntoa, sekä lisäöä tyytyväisyyttä elämää kohtaan yleensä, se lisäsi stressinsietokykyä, ja toi jopa fyysistä terveyttä. Uskonnollisuus on tilastollisesti normaalia, ja suurin osa ihmisistä on uskonnollisia. (151-154) Kilpailu psykiatrian ja psykoanalyyttisesti suuntautuneen psykiatrian välillä nähtiin kirjassa myös merkityksellisenä tekijänä. Sekä psykoanalyysi, että psykiatria puhuttelevat ihmisen "tunnepuolta". Psykoterapiasta onkin muodostunut tutkijoiden mukaan eräänlainen uskonnon kilpailija, ei kuitenkaan varsinaisesti uskonto itsessään. Psykoterapian muodot ovat tutkijoiden mukaan saaneet uskonnollisen tai kvasi-uskonnollisen kultin maineen nykykulttuurissamme. (155) Uskonnon puolesta kirjoittajat toteavat, että miljoonat ihmiset yhdistävät yhteyden yliluonnolliseen maalliseen menestyksen kanssa, ja kysyvät, miksi tieteellä on Miksi tarve nähdä perverssinä tämä terve elämäntapa? Eikö se ole pikemminkin osoitus psykiatrian omasta vääristymisestä. Psykiatria ja psykoanalyysi, ovatkin kirjoittajien mukaan itsekin kultteja ja käyttäytyvät niiden tavoin. Dogmatismi, skismat, oudot uskomukset ja käyttäytymistavat ovat kaikkien kulttien tavoin myös niille leimallisia. Kirjoittajat muistuttavat, että jopa Freud itse tiedosti tämän ja myönsi siihen liittyvän vaaran psykoanalyysin suhteen. (154-155)

6. Uskonnolliset yhteisöt Aikaisempi tuttavuus oli tutkijoiden mukaan moraalisen integraation lisäksi toinen ehto uskonnollisen yhteisön menestyvälle toiminnalle. Moraaliset yhteisöt toivat tutkimusten mukaan yleistä käsitystä vastaan fanaattisuudesta, aineellisia, sosiaalisia ja henkisiä etuja. Uskonnollisuus, yhdessä moraalinen ja sosiaalinen integraation kanssa oli yhteistä kaikille uskonnollisille yhteisöille. Tämä oli uskontoa, joka ulottuu elämän kaikille alueille. Uskonnolliset yhteisöt olivat luonteeltaan itseriittoisia, sekä itsenäisiä ympäristöstä. Uskonnollisuus oli tutkimusten mukaan myös yhteisöä ylläpitävää. Maallisiin yhteisöihin verrattuna, uskonnolliset yhteisöt olivat pidempi-ikäisiä. Ironista on, että usko yliluonnolliseen antoi voimaa toteuttaa unelmat myös käytännössä. Saman uskonnollisen yhteisön jäsenien välillä sosiaaliset siteet olivat tutkimusten mukaan vankempia, niitä leimasi myös suurempi keskinäinen luottamus, jota kuvaa esim. suuren luokan timanttikaupat ortodoksijuutalaisilla. (157-187) Johtuen tuonpuoleisista lupauksista, motivaatio ja sitoutuneisuus olivat korkealla, mutta tämän ansiosta maallinen menestys seurasi helpommin. Tässä vaarana oli toisaalta maallistuminen. Uskonnollisia yhteisöjä leimasivat myös vahvat tunnsiteet. (166) Yhteenvetona kirjoittajat esittävät, että jos uskonnollinen yhteisö pystyy turvaamaan aineelliset, biologiset ja emotionaaliset tarpeet, niin yhteisöt menestyivät, muuten yhteisö kuihtui jäsenten jättäessä lopulta yhteisön. Henkisten kokemusten tuomat ei-aineelliset kompensaatiot antoivat merkitystä elämälle, mutta silläkin oli lopulta rajansa. (182) 7. Loppusanat Uskonnon merkitystä on aliarvioitu tieteen piirissä johtuen tieteen asenteesta tehdä ero tieteen rationaalisuuden ja uskonnon "irrationaalisuuden" välille. Tämä on kuitenkin johtanut uskonnon myönteisten puolien vähättelyyn, ja sen yhteiskuntaa koossapitävien voimien, moraalisen ja sosiallisen kintegraation aliarvioimiseen. Mikä olisi sellainen uskonnollisuuden muoto, jonka myös "kova" tiede voisi hyväksiä ja ehkäpä jopa omaksua? Kvanttifysiikan löydöt viitoittavatkin nyt tietä uuteen todellisuuteen, jossa ihmisen asema maailmankaikkeudessa on muutumassa mitättömästä sivullisesta olemassaolon keskiössä vaikuttavaksi todellisuuden luojaksi. (McTaggart, Russell)