Magia

MAGIA Sateentekemis seremonia koostuu sarjasta energeettisiä, fyysisiä ja mentaalisia toimintoja, joiden tarkoitus on keskittää intra- ja extrafyysisten olentojen tietoisuuden energiat. Joissakin tapauksissa sattentekijät kayttivät suorempaa tapaa, jossa he tietoisesti irtautuivat kehosta vaikuttaakseen säähän ei-fyysisitä ulottuvuuksita käsin. 218 3. Animismi Animismi on Freudin mukaan psykologinen teoria ja ajatusjärjestelmä, joka auttaa ymmärtämää koko maaailmankaikkeutta yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna. Animismi onkin Freudin mukaan ihmisen luonnollisen tilan hengellinen ilmentymä. Animismi on uskonnon esiaste, jolle uskonnon perusta on myöhemmin rakentunut. (Freud 77) Primitiiviset yhteisöt perustuivat animismiin, jossa omat ominaisuudet projisoitiin ulkoiseen maailmaan. Sielu oli käsite, joka oli kaikessa olevassa, myös elottomissa kappaleissa luonnossa. Freudin mukaan tämä animismin vaihe edelsi myöhemmin kehittyneitä uskonnon ja tieteen maailmankuvia. Länsimainen dualistinen tiede on perinteisesti asettanut nämä maailman-katsomukset toistensa vaihtoehdoiksi, joista vain yksi voi olla tosi. Uudet tietoisuuden luonnetta ja todellisuuskäsitystämme koskevat tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei näin ole, vaan maailmankuvamme voi sisältää samanaikaisesti kaikkia näitä aineksia. Miksei siis "objektiivisin" ajateltavissa oleva todellisuus voisi olla tieteen, uskonnon ja magian synteesi? Onhan ihminen kaikkea tätä, heijastaessaan näitä elementtejä mielensä kentälle. 4. Magia ja taikausko Freud määrittelee magian tiettyjen harjoitusten tekemiseksi, joka eroaa jokapäiväisistä teoista. Noituus puolestaan määrittyy henkiin vaikuttamiseen tavoilla, joilla eläviä ihmiksiäkin suostuteltaisiin tkemään tietyjä asioita. (Freud 78) Magian ja taikauskon merkitys on animismissa olennainen, ihmisen ajatusten uskottiin vaikuttavan suoraan ulkoiseen todellisuuteen. Monet rituaalit perustuivat jäljittelyyn, esim. sadetanssit tai kohdetta edustavan henkilön nuken tai muun hahmon vahingoittaminen tai hoitaminen. Ajatusten ajateltiin olevan olemassa itsenäisesti ja kaikki oli telepaattisessa yhteydessä toisiinsa. Uudet tukimukset mm. Ganzfeldt tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että telepatia on todellakin tieteellisesti tutkittavissa ja olemassa oleva ilmiö. Mikä on mielenkiintoista ja yllättävää on, että tutkimukset ovat osoittaneet, että sadetanssit todellakin ovat aikaansaaneet enemmän sadetta. (Journal of Conscientology) Freudin ja koko länsimaisen tieteen lähtökohtana on asettaa primitiivinen mieli sivistyneen tieteellisen mielen alapuolelle. Koko antropologian ja kulttuurientutkimuksen tutkimussuuntaus on kautta aikojen perustunut käsitykselle, jonka mukaan ihminen on aineellinen olento ilman henkeä. Freud jopa pyrkii tekemään eron mielikuvituksen ja todellisuuden välille korostaessaan tieteellisen mielen kykyä oikein (ts. tieteellisesti) ymmärtää maailmaa. (Freud 88-89) Freud lainaa Frazeria todetessaan, että animismissa käytettäisiin sateen tekemiseen taikakeinoja, uskonnollisessa vaiheessa rukoiltaisiin sateeen jumalaa antamaan sadetta, ja viimein tieteen aikakaudella, sade tehtäisiin puhtaan fyysisesti, ilmakehään vaikuttamalla. (Freud

81) Ajallinen ja fyysinen etäisyys eivät kuuluneet animismin maailmankuvaan, ja telepatiaa pidettiin itsestäänselvyytenä. (Freud 81) Jäljittely ilmeni sateentekemisessä ja hedelmällisyysriiteissä, joissa puolisot saattoivat harjoittaa yhdyntää vaikkapa riisipellolla hyvän sadon turvaamiseksi. (Freud, 80) Jäljittely saattoi saada myös toisen ilmentymän, henkilölle kuuluneen kynnen tai hiuksen tai muun jätöksen tai vaatteen vahingoittaminen, kuin vahingoittaisi itse henkilöä itseään. Primitiiviselle ihmiselle kaikkein tärkein osa henkilöä on hänen nimensä. joten nimen tietäminen jo itsessään antoi jonkin määrän valtaa vaikuttaa häneen. (81) Kannibalismissa ajateltiin, että toisen ihmisen kehon syöminen aikaansaisi henkilön ominaisuuksien siirtymisen ihmiseen itseensä. Sama päti myös eläimiin, joiden hyviä tai huonoja ominaisuuksia haluttiin tai vältettiin. (82) Ideaali yhteys suhteessa todelliseen yhteyteen. Primitiivinen ihminen ajatteli voivansa vaikuttaa ulkoiseen todellisuuteen samalla tavalla, kun hän kykeni vaikuttamaan omiin ajatuksiinsa. (Freud 83). Luonnonlait korvattiin animismissa psykologisilla lainalaisuuksilla. (Freud 83) Kyky epäillä herää vasta myöhemmin, kun oivalletaan, etteivät taikauskoiset rituaalit yksin riitä, vaan niiiden takana tulee olla oikea usko asiaan. (Freud 84) Tahdon ja ajatusten tarkoitus oli muovata maailma toivotun kaltaiseksi. Primitiivinen mieli oletti, että ulkoiset asiat olivat ideoiden muunneltavissa, eli jos ihminen ajatteli jotakin, oli vain ajan kysymys, että se tuli todeksi fyysisessä todellisuudessa. Näin sisäinen maailma oli tärkeämpi, kuin ulkoinen. (Freud 85) Ajatusten kaikkivoipaisuus on yksi animismin perusajatuksia. Tämä ilmeni myös Freudin hoitamissa neurootikoissa, joiden pakkomielle oli, että jos ajattelen jotakin, se toteutuu. (85-86) Onko tämä kuitenkaan kaukaa haettua? Tutkimukset mielen ja aineen vuorovaikutuksesta osoittavat, että toivomisella todella on kyky vaikuttaa asioihin. (McTaggart)

Moderni magia Jussi Sohlberg kirjoittaa modernista magiasta. Ennen valistusta maaginen maailmankuva heijastui kosmologisessa tulkinnoissa. Maagisen maailmankuvan perusoppi oli näkemys siitä, että todellisuus rakentui erilaisista hierarkioista, esim. Jumala, enkelit, planeetat ja vuorovaikutus näiden välillä oli mahdollista. Kysymys oli mikro- ja makrokosmoksen vuorovaikutussuhteesta. Maagikko perehtyi maailmankaikkeuden hierarkioihin ja kykeni aikaansaamaan muutoksia ja vaikutuksia eri tasoilla. Maagista maailmankuvaa voi luonnehtia organistiseksi ja relationaaliseksi. Eurooppalaisessa magiassa oli aineksia esim. kabbalasta, alkemiasta ja uusplatonismista. Erityisesti renessanssin aikana kristillishermeettisessä filosofiassa kabbalalla oli tärkeä merkitys. Maaginen maailmankuva alkoi murtua 1600-luvun alkupuolella, kun Descartesin mekanistinen ja dualistinen tieteen paradigma tuli vallitsevaksi. Viime vuosisadan loppupuolella läntisessä maailmassa älymystön ja taiteilijoiden piirissä heräsi kiinnostus erilaisia psyykkisiä ilmiöitä ja okkultismia kohtaan. Kehittyvän luonnontieteen ja perinteisen uskonnon välillä oli kasvavaa jännitettä. Henkisyydelle haluttiin antaa usein myös tieteellinen viitekehys. Kiinnostus uskontojen historiaa kohtaan kasvoi, kun arkeologisten löytöjen myötä saatiin tietoa vanhoista kulttuureista ja niiden uskonnoista. (Sohlberg

2001: 212) Mitä magia on? Magia luonnonlainalaisuuksilla tulkittuna. James Frazer katsoi magian perustuvan tulkintaan, jonka mukaan tapahtumat seuraavat luonnossa tiettyjen lainalaisuuksien mukaan. Magia pohjautuu sympatian periaatteeseen. Sympatian periaatteeseen perustuvat yhtäläisyysmagia ja kosketusmagia. Manipuloimalla luonnon lainalaisuuksia ihminen voi saada aikaan haluttuja tuloksia. Frazerin mukaan magia muistuttaa tiedettä,. mutta magiassa tulkinnat lainalaisuuksista ovat täysin virheellisiä. (Sohlberg 2001: 214) Modernin magian piirissä ilmenee usein seuraavia tulkintoja magian lainalaisuuksista. Ensimmäinen perusperiaate on vuorovaikutussuhde maailmankaikkeuden tapahtumien, asioiden ja ilmiöiden välillä. Maailmankaikkeus nähdään energiakenttänä, jossa energia on liikkeessä. Maailmankaikkeuden tulkitaan oleva elävä organismi. Ihminen voi tietoisesti siirtää energiaa tiettyyn kohteeseen aikaansaamaan muutosta. Toinen perusperiaate on näkemys todellisuuden monista tasoista. Ihmisen ja maailmankaikkeuden kanssa muodostuvista useista todellisuudentasoista, joilla kullakin on omat lainalaisuutensa. Eri tasot ovat myös yhteydessä toisiinsa. Tulkinnat tasojen lukumäärästä vaihtelevat, mutta yleinen käsitys monissa okkulttisissa suuntauksissa on, että astraalitasoja on seitsemän. Ihmisessä ja maailmankaikkeudessa olevat tasot ovat toistensa kanssa vastaavia. Näkemykseen todellisuuden eri tasoista liittyy niinikään vastaavuuksien laki. Tämän näkemyksen mukaan kaikella olevaisuudella on omat vastaavuutensa tietyissä kategorioissa, kuten jumaluudet, kasvikunta, planeetat ja värit. Esimerkiksi taikoja tehdessään ihminen voi hyödyntää tiettyä vastaavuusjärjestelmää. Tarkoituksena on löytää oikeat vastaavuudet eri kategorioiden välillä, jolloin ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja saavat aikaan halutun vaikutuksen. Modernissa magiassa esiintyy näkemys myös polariteetin laeista. Polariteetin laki tarkoittaa, että kaikki todellisuuden ilmenevät ja toiminnot syntyvät erilaisten polariteettien välisistä vuorovaikutuksista. Magiassa käytettään hyväksi tietoa samankaltaisuuksia vastakkaisuuksien verkostosta, joka yhdistää luonnossa eri ilmiöt yhteen. Magiassa ei pyritä rikkomaan luonnonlakeja, vaan niitä käytetään hyväksi. Yhtenä magian kulmakiven näkemyksenä on mikro- ja makrokosmoksen välisestä vuorovaikutussuhteesta. Melanesialainen käsite ’mana’ on laajasisältöinen ja vaikeasti rajattava käsite. Se ei merkitse ainoastaan voimaa, vaan myös olotilaa, kvaliteettia ja toimintaa. Mana voi tarkoittaa myös esi-isien henkiä ja luonnon henkiä. Mana merkitsee voimaa, joka antaa asioille elinvoimaa. Marcel Mouse luonnehtii manaa aprioriseksi asiaksi, joka on ehto magian toimivuudelle. Monet wiccan harjoittajat mieltävät magian manan kaltaiseksi voimaksi, joka vallitsee kaikkialla ja vaikuttaa asioihin. ****215 lauseella: tämän näkemyksen mukaan kaikella olevaisuudella… Magia ihmisen potentiaalina ja prosessina tulkittuna. Bronislaw Malinovskin mukaan magia ei perustu ensisijassa näkemykseen universaaleista luonnonlainalaisuuksista.

Hänen mukaansa magian keskuksena toimii ihmisen mieli. Magiassa on kyse todellisuuden tulkinnasta, jonka mukaan ihmisen mieli itsessään voi aikaansaada muutoksen myös ulkoisessa todellisuudessa. Monet nykyajan länsimaiset magian harjoittajat yhtyvät Christer Crowleyn muotoilemaan käsitykseen magiasta. Crowleyn määritelmässä tiivistyy näkemys, jonka mukaan magian harjoittaja pyrkii muuttamaan olosuhteita ja itseään. Crowleyn mukaan magia on tiedettä ja taitoa aikaansaada muutoksia, jotka ovat yhtäpitäviä ihmisen tahdon kanssa. Tahto on tekijä, jonka avulla maagista voimaa luodaan. Tahdon lisäksi myös ihmisen mielikuvituksella eli imaginaatiolla on tärkeä merkitys magiassa. Imaginaatio pystyy luomaan tahdolli kuvan kohteesta, johon tahdonvoima kohdistetaan aikaansaamaan haluttu vaikutus. Käsitys tahdon ja imaginaation keskeisestä merkityksestä magiassa esiintyy esimerkiksi Hogden opetuksissa. Magian harjoittajien mukaan maailmankaikkeudessa eivät ole vuorovaikutuksessa ainoastaan aineelliset ja fyysiset ilmiöt. Myös ihmisten psyykkiset mielikuvat, tunteet ja tahto ovat integraalinen osa maailmaa. (216, kohdistetaan aikaansaamaan haluttu vaikutus). Ihmisen sisäiset voimat voivat vaikuttaa ulkoiseen ja fyysiseen todellisuuteen. Ihminen kykenee vaikuttamaan myös astraalitasoihin, eli luomaan olentoja ja voimia ei-fyysiseen todellisuuteen. Magiassa ei tehdä radikaalia eroa ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman välille, eikä myöskään materian ja mielen välille. Modernin magian harjoittajat puhuvat usein muuttuneesta tietoisuuden tilasta. Termillä tarkoitetaan mielentilaa tai tasoa, jossa ihminen saa yhteyden sisäisiin voimiinsa ja alitajuntaansa. Ihminen voi saada yhteyden myös erilaisiin jumaluuden arkityyppisiin muotoihin saavuttamalla muuntuneen tietoisuuden tilan. Yleisesti hyväksytty eettinen ohje magian käytössä on wiccassa muotoutunut wicca rede – if it harm none, do what you will. Useimpien magian harjoittajien vahingoittavan magian käyttö kohdistuu magian harjoittajaan itseensä. Jumaluudet tulkitaan usein arkityyppisiksi kuviksi, jotka ilmentävät ihmisen psyyken voimia. Ihmisen katsotaan olevan jumalallinen olento. Toisaalta jumaluuden ilmenemismuodot ovat ihmisestä riippumattomia voimia. Wiccassa korostetaan, että jumaluuksia ei pyritä saamaan hallintaan.