Kehomieli Gerber

UUTEEN PARADIGMAAN PERUSTUVA LÄÄKETIEDE Vaikka lähes kaikissa kulttuureissa on perinteisesti käytetty värähtelyyn perustuvia hoitomenetelmiä, mm. kiviterapiaa ja väriterapiaa, on nykytiede päätynyt vasta muutama vuosikymmen sitten sellaiseen käsitykseen maailmasta, joka ottaa huomioon maailmankaikkeuden luonteen energiaverkostona. Muita tunnetuista värähtelyyn perustuvista hoitomuodoista voidaan mainita mm. akupunktio, homeopatia, väriterapia, kukkaterapia ja käsilläparantaminen. Tuhansia vuosia vanha kiinalainen lääketiede perustuu myös kehon energiaverkoston manipulointiin vrt. akupunktio. Tähän uuteen todellisuuskäsitykseen perustuen on mahdollista selittää näiden vanhojen hoitomuotojen toimintaa. Nykyaikainen lääketiede perustuu newtonilaiseen maailmankuvaan. Tämän mallin mukaisesti maailma nähdään ensisijaisesti monimutkaisena mekanismina. (Gerber) Energiahoito perustuu einsteinilaiseen maailmankuvaan. Tämä uudenaikainen parantaminen perustuu käsitykseen maailmasta energian ilmenemismuotona. (Gerber) Se näkemys, että kaikki materia on energiaa, muodostaa perustan ihmisen näkemiselle dynaamisena, energeettisenä järjestelmänä. Kuuluisalla yhtälöllään E = mc2 Albert Einstein todisti tiedemiehille, että energia ja materia ovat saman universaalisen substanssin ilmenemismuotoja. Tämä universaalinen substanssi on se alkuenergia tai –värähtely, josta me kaikki koostumme. Näin ollen pyrkimys parantaa kehoa tämän substanssin perusvärähtelyn tai energeettisen tason kautta voidaan nähdä energiahoitona. Vaikka Einsteinin näkemys onkin vähitellen saanut hyväksyntää ja julkisuutta fyysikkojen keskuudessa, hänen syvälliset näkemyksensä eivät vielä ole juurtuneet lääkärien näkemykseen ihmisestä ja sairaudesta. Siitä huolimatta, että Einstein laati suhteellisuusteoriansa jo vuosikymmeniä sitten, muutokset näkyvät ruohonjuuritasolla vasta pitkän ajan kuluttua, sillä mm. tieteen reduktionistinen luonne osaltaan jarruttaa kokonaisvaltaisen ymmäryksen kehittymistä eri alojen välillä ja toisekseen inhimilliset tekijät kuten dogmaattisuus ovat esteinä kehitykselle. Valitettavasti suurin osa biologeista ja lääkäreistä perustaa edelleen ratkaisunsa newtonilaiseen elollisten järjestelmien malliin, jossa ihmiskeho nähdään soluista koostuvana mekanismina. Tutkijat eivät vielä tunnusta kehon elintärkeiden elämänenergioiden ensisijaista merkitystä. (Gerber) Kehon ja mielen vuorovaikutusta on alettu tutkia viime aikoina yhä enemmän. Energialääketiede näkee tämän vuorovaikutussuhteen olennaisen tärkeänä. Gerber kirjoittaa ihmisen energia- ja fyysisen kehon vuorovaikutuksesta seuraavaa: Perinteisten lääkkeiden ja kirurgisten toimenpiteiden sijaan energiahoito pyrkii parantamaan ihmisiä puhtaalla energialla. Tämä lähtökohta perustuu siihen ajatukseen, että fyysinen keho koostuu molekyylitasolla limittäisten energiakenttien muodostamasta monimutkaisesta verkostosta. Fyysistä, soluista koostuvaa kehoa edustavaa energeettistä verkostoa organisoivat ja ravitsevat “hienoenergeettiset järjestelmät”, jotka yhdistävät elinvoiman kehoon. Fyysisen kehon elektrofysiologista ja hormonaalista toimintaa sekä solutason rakennetta ohjaavat hienoenergeettiset järjestelmät voidaan sijoittaa hierarkiaan. Juuri näiltä tasoilta terveys ja sairaus juontavat juurensa. Näihin ainutlaatuisiin energiajärjestelmiin vaikuttavat voimakkaasti tunteidemme ja henkisen tasapainomme lisäksi ravinto- ja ympäristötekijät. Nämä hienoenergiat vaikuttavat solutason kasvuun sekä positiivisesti että negatiivisesti. (Gerber 1988: 42-43, 39) Viime aikoina ovat tähän ajatteluun perustuvat vaihtoehtoiset hoitomuodot alkaneet tulla yhä näkyvämmin esille, jonka menetelmät ja toimintaperiaatteet perustuvat kuitenkin jo kauan ihmisten tiedossa olleisiin ilmiöihin. Esimerkkinä voidaan mainita kansanparannuksen piirissä tunnetut kasvien parantavat vaikutukset, jotka virallinen allopatiaksi kutsuttu kemiallinen lääketieteemme on julistanut harhaopiksi. Kansanparannusta ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja tutkitaan kuitenkin mm. entisen Neuvostoliiton alueella

paljon ja mm. sikäläisellä parapsykologian ilmiöiden ja bioenergian tutkimuksella on pitkät perinteet. Vaikka pohja uudelle kokonaisvaltaiselle lääketieteelle ja uuteen maailmankuvaan ja kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen on olemassa, tiede ei kuitenkaan ole aktiivisesti lähtenyt tutkimaan ja sitä kautta tukemaan tämän uuden ajattelutavan ja kulttuurin kehitystä, vaan sen dogmaattinen luonne ja inhimilliset ja taloudelliset tekijät ovat olleet kehityksen esteinä. Uuteen maailmankuvaan perustuvan kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen ja kestävän kehityksen kulttuurin tukeminen ovat kuitenkin asioita, joiden eteenpäinvieminen on edellytyksenä ihmiskunnan terveelle ja kestävällä pohjalla olevalle kehitykselle tulevaisuudessa.