Angels And Demons

ENKELEITÄ JA DEMONEJA – POHDINTAA TIETEEN JA USKONNON SUHTEESTA Angels and Demons kirjan ja elokuvan taustamateriaalia tarjoaa The Secrets of Angels ja Demons teos, jonka kirjoittajat ovat Dan Burnstein ja Arne de Keijzer. Teos käsittelee tieteen ja uskonnon uusinta dialogia, ja pyrkii esittämään teoksen päähahmoihin kuuluvan Leonardo Vertran uskonnollisena tiedemiehenä. Teoksessa kuvataan Vetran kirjahyllyä, joka sisältää markkinoille viime aikoina ilmestyneitä kirjoja, joiden teemat pyrkivät uuteen tieteen ja uskonnon synteesiin. Näistä esimerkkejä: The God Particle, Tao of Physics ja God: The Evidence teokset. God the Evidence teoksessaan Patric Glynn päättelee, että ne ihmeelliset olosuhteet, jotka ovat mahdollistaneet maailman olemassaolon ovat kiistämätön osoitus jumalan työstä. Mitä enemmän tiede etenee, sitä enemmän se löytää todisteita luojan olemassaolosta. (Burnstein & Keijzer 2004: 251) Fritjoff Capran teos Fysiikan Tao yhdistää myös tieteen ja uskonnon, perustuen vaikutteisiin buddhalaisesta, hindulaisesta ja taolaisesta ajattelusta. Capran myöhempi teos Belonging to the Universe puolestaan keskittyy kristilliseen viitekehykseen. (Caprahan itse on samanaikaisesti sekä katolinen että buddhalainen.) (Burnstein & Keijzer 2004: 251-252) Lederman, Nobel palkittu fyysikko ei painota tieteen ja uskonnon rinnakkaiseloa. Niin tehdessään hän kuitenkin toteaa: Fysiikka ei ole uskonto. Painottaa sitä, että uskomukset ja kysymykset maailmankaikkeuden alkuperästä ovat nykyisin lähempänä fysiikan kuin uskonnon aluetta. Hänen teoksensa The God Particle (Jumala-hiukkanen) osoittautuu siten vain sanaleikiksi. (Burnstein & Keijzer 2004: 252) Stephen Weinberg ja Richard Dawkins kieltävät jumalallisen voiman olemassaolon Systemaattisen teologian professori Alan Padget väittää Science and the study of God teoksessaan, että se mitä tiede voi oppia uskonnosta, on että jumala on maailman luoja ja sekä rationaalinen että hyvä. (Burnstein & Keijzer 2004: 252) John Polkinghorne on fyysikko, josta tuli pappi. Polkinghornen mukaan jumala on osallisena kaikessa, mitä tapahtuu, mutta ei välttämättä välitön syy kaikelle, mitä tapahtuu. Toinen näkökulma asiassa käydyssä keskustelussa edustaa käsitystä jonka mukaan tiede ja uskonto eivät voi olla merkityksellisiä ilman toisiaan. Greg Easterbrook viittaa Einsteiniin; Tiede ilman uskontoa on vailla pontta, uskonto ilman tiedettä on sokea. (Burnstein & Keijzer 2004: 252) Princetonin Yliopiston fyysikko Freman Dyson uskoo, että tiede ja uskonto ovat kaksi ikkunaa, joiden kautta ihmiset katsovat maailmaa pyrkiessään ymmärtämään valtavaa maailmankaikkeutta, sekä sitä, miksi olemme täällä. Nämä kaksi ikkunaa avaavat erilaiset näkymät, mutta ne tarkastelevat samaa maailmankaikkeutta. (Burnstein &

Keijzer 2004: 253) Stephen Jay Gould in mukaan tiede ja uskonto ovat erillisiä mutta tasa-arvoisia, ja että ne ovat kaksi toisiinsa nivoutuvaa aluetta. Tämä heijastaa Galileon näkemystä, jonka mukaan tiede kattaa empiirisen, kun taas uskonnon verkosto ulottuu moraalia, merkitystä ja arvoja koskevien kysymysten yli. (Burnstein & Keijzer 2004: 253) Astronomi Neil deGrasse Tyson puolestaan uskoo, että huolimatta siitä, että tiede tulee vähitellen jatkamaan monien uskontojen kreationistisen näkemyksen kyseenalaistamista, ajatus, jonka mukaan tiede tulee syrjäyttämään uskonnon täysin on ”karkea liioittelu tieteen voimasta ja toimialasta. (Burnstein & Keijzer 2005: 253) On myös niitä, jotka ovat yhtä mieltä Nietchen kanssa siitä, että ”Jumala on kuollut” ja usko 1900-luvun tieteeseen on sysännyt uskonnollisen uskon irrationaalin ja epäloogisen alueelle. Nobel palkittu fyysikko Stephen Weinberg näkee tieteen edistyksen jumalan myytin vähittäisenä romuttamisena. Hän väittää, että Galileon, Brunon, Newtonin, Hubblen ja Darwinin kaltaiset tiedemiehet kumoavat uskonnollisia väittämiä yksi toisensa jälkeen. Quips Weinberg ”Mitään muuta ei ole olemassa, kuin atomeita ja tyhjää tilaa; kaikki muu on mielipideasia.” (Burnstein & Keijzer 2005: 253) Richard Dawkins on arvostellut uskontoa, haastaen uskonnon joko kestämän kehityksen tai pitämään suunsa kiinni. ”Joko myönnetään, että Jumala on tieteellinen hypoteesi ja anna hänet saman arvostelun kohteeksi, kuin mikä tahansa muu tieteellinen hypoteesi, tai myönnetään, että hänen asemansa ei ole keijuja korkeampi.” (Burnstein & Keijzer 2005: 253-254) Teoksessa kuvattu Cernin fiktiivinen johtajassa henkilöityy monen tutkijan jakama syvä kyynisyys kaikkia kirkkoja kohtaan. Ainakaan nykyisin ei enää jouduta inkvisition uhriksi. Jotkut etenevät kuitenkin kysyä, mistä tarpeemme uskoa on peräisin? Tässä Dean Hamer tarkastelee ”Jumala geenin” mahdollisuutta, biologista impulssia, joka on voimakkaana läsnä joissakin ihmisissä, kun taas toisissa se hädin tuskin ilmenee, joka ohjaa meitä kohti jonkinlaista henkisyyden muotoa. Hannah de Keijzer tarkastelee tieteen ja uskonnon leikkauspintaa kognitiivisten tieteiden näkökulmasta. (Burnstein & Keijzer 2005: 254) Teoksessa esitellään myös muita uutta ajattelua kuvaavia teoksia, kuten George Johnson Fire in the Mind; Science and in search of order. Einsteinia pidetään usein esimerkkinä uskonnollisesta tiedemiehestä. Einstein on kuitenkin todennut, ettei usko persoonalliseen jumalaan. ”En ole koskaan kieltänyt tätä, vaan olen ilmaissut sen selkeästi. Jos jotain on minussa, mitä voidaan kutsua uskonnolliseksi, silloin se olisi rajaton ihailu maailman rakennetta, mitä tulee siihen tietoon, mitä tieteen kautta kykenee siitä paljastamaan.” Jumala oli vain hänen metaforansa niille lainalaisuuksille, joita tiede oli löytänyt satojen vuosien aikana. (Burnstein & Keijzer 2004: 256)

”Ihminen, ei jumala ansaitsi kaikkein suurimman kunnioituksen. Me elämme maailmankaikkeudessa, jota syvä matemaattinen järjestys ylläpitää” , Einstein totesi. ”Eikä persoonallisen luojan mielenoikkujen hallitsema, ja me saatamme olla juuri ja juuri tarpeeksi fiksuja selvittämään siitä joitakin osia. Olen syvästi uskonnollinen eiuskovainen, hän kirjoitti ystävälleen jatkaen, että tämä on jokseenkin uudentyyppistä uskoa. (Burnstein & Keijzer 2004: 256) Jumala-partikkeli teos ei todistanut korkeamman voiman olemassaoloa, vaan edustaa yritystä poistaa tarve tällaisille mystisille selitysmalleille. Se on tieteen koko ydin. Sneaking a look at gods cards teoksessaan Giarncarlo Ghirardi toteaa, että ihmiset ovat vaistomaisesti taipuvaisia etsimään kaiken alkusyytä, koska usko on geneettisesti ohjelmoitu geneettiseen rakenteeseemme. (Burnstein & Keijzer 2004: 257) TIEDE KORKEAMPAA VOIMAA ETSIMÄSSÄ Uusi kirjallisuus antaa aiheen ymmärtää että tieteen tarkoitus on löytää todisteita korkeamman olennon olemassaolosta. Raamatun mukaan maailmankaikkeus ja maa ja eläimet, ihminen mukaan lukien, luotiin seitsemän päivän aikana. Tiede sanoi kaiken alkaneen Big Bang alkuräjähdyksestä ja kesti miljardeja vuosia. Kuinka molemmat voivat olla oikeassa? Ja kuka tai mikä tätä kaikkea oikein hallitsi? Jumala vai fysiikan lait? Kuinka oli mahdollista olla samaan aikaan deisti, ja uskoa jumalan luoneen lait ja sen jälkeen asettaa maailmankaikkeus käyntiin jättiläismäisen kellon tavoin. Tai että, kuten monet tiedemiehet tekevät, oli mahdollista lokeroida asiat tehden selkeän eron laboratorion tai observatorion havainnot tarkasti siitä, mitä tunnustit kirkossa. – ja että jos et sattunut olemaan todellinen fundamentalisti, joka uskoi raamattuun kirjaimellisesti, ristiriitaa ei syntynyt. T. Scopes oikeudenkäynti, jossa T. Scopesia syytettiin evoluutioteorian opettamisesta koulussa. Creation scientists. Evoluutio oli vain teoria, eikö niin? Eikö ollut oikeudenmukaista, että evoluutiota opetettaisiin rinnakkain toisen tulkinnan kanssa, joka uskoi jumalan luoneen maailman. (Burnstein & Keijzer 2004: 259)

TIETEEN JA USKONNON ERILAISET TOIMIALUEET Tieteen pitäisi olla sen tutkimista, kuinka maailma toimii. Uskonnon aluetta ovat taas moraali ja etiikka, kuinka ihmisten tulisi toimia ja elää. (Burnstein & Keijzer 2004: 259) Sekä geosentrismi että heliosentrismi eivät olleet mitään sen enempää, kuin malleja. Ihmismielen keksintöjä. Ptolemaios ja Galileo antoivat vain selityksen ilmiöille, käyttäen eri viitekehyksiä, ja että näiden mallien luominen sinänsä oli jo ihme, jota tuli juhlia. Mutta ihminen, omine erehtyväisine aisteineen ja epätäydellisellä järjessä varustettuna, saattoi tuskin olettaa kykenevän erottamaan itse, kuinka tähdet ja planeetat todella liikkuivat. Näin tehdäkseen tulisi astua itse maailmankaikkeuden ulkopuolelle, ja nähdä se jumalan etuoikeutetusta näkökulmasta (Burnstein & Keijzer 2004: 260-261)

KAIKKI TEORIAT SAMANARVOISIA? Yksi teoria on yhtä hyvä kuin toinenkin. Antaa 100 kosmologian kukoistaa ja 100 geologian vallita. Jos Einsteinin kirkolla olisi uskonnollinen dogmi, se kuuluisi, että maailmankaikkeus on ymmärrettävä, ja että se voidaan selittää täsmällisin matemaattisten lainalaisuuksien avulla, (mitä yksinkertaisemmin, sen parempi). Ja että maan läheisyydessä vallitsevat lainalaisuudet ovat samoja kaikkialla kosmoksessa – tai jos ne vaihtelevat, niin ne tekevät niin jonkin toisen lain takia. (Burnstein & Keijzer 2004: 263) Mitään tästä ei voida kuitenkaan todistaa. On mahdollista, että kaikki, mitä aistimme kertovat meille maailmasta, on vain illuusiota. Ja että syy ja logiikka, jolla me ylpeilemme, on yhtä merkityksetöntä ja toissijaista, kuin videopelin säännöt. (Burnstein & Keijzer 2004: 263) Käännös Anu Kumpulainen Referaatti tieteen ja uskonnon suhteeseen liittyen teoksesta: Burnstein, Dan & de Krejzer, Arne: Angels & Demons CDS Books, USA 2004.