Holistic Sciencepp

Stephen Harding Animate Earth

Holistic science • Aina on ollut olemassa holistinen integratiivinen suunta länsimaisessa kulttuurissa, joka perustui animistiseen ymmärrykseen, joka kulki yhdessä tieteellisen valtavirran kanssa. • Voidaan jopa sanoa, että integratiiviset ja reduktiiviset tietoisuuden muodot ovat molemmat sisäänrakennettuina ihmisen organismissa, ja että ne ovat ilmenneet eri kulttuureissa eri tavoilla eri aikoina.

Arkaainen ja imperiaalinen • Historioitsija Donald Woster väittääkin, että nämä kaksi suuntausta ovat olleet mukana aina Antiikin Kreikan aloista asti, kutsuen niitä ekologisen ajattelun arkaaiseksi ja imperiaaliseksi suunnaksi. • Filosofi Richard Tarnas viittaa näihin kahteen havaitsemisen tapaan imperiaalisena ja arkkityyppisenä.

Kaksi kulttuuria, tiede ja taide • Kirjailija ja tiedemies C. P. Snow puhui kahdesta kulttuurista, tieteestä ja taiteesta, joita hänen mielestään oli lähes mahdotonta yhteen sovittaa. • Jotkut kulttuurit pitivät yllä tasapainoa taitavammin, ja omaa kulttuuriamme tietoisemmin, mitä on tähän päivään asti tehty. • Esimerkiksi hindufilosofiassa on nämä kaksi suuntausta löydettävissä monien opettajien kirjoituksissa, joista toiset nojautuivat radikaaliin reduktionismin muotoon, joka muistutti Demokritusta, kreikkalista filosofia, jonka mukaan kaikki koostuu jakamattomista yksiköistä, atomeista (kreikan a-tom, jakamaton).29

Holistinen tiede yhdistää • Holistinen tiede yhdistää imperiaalisen ja arkkityyppisen mielen aspektin tavalla, jossa ne toimivat yhdessä tasavertaisina kumppaneina matkalla, jonka tavoitteena ei ole täydellinen ymmärrys ja herruus luonnosta, vaan joka sen sijaan pyrkii aitoon osallistumiseen yhdessä luonnon kanssa. • Mutta kuinka selkeästi selittää holistisen tieteen lähestymistapaa? 29

Neljä eri psykologista toimintaa, tai tietämisen tapaa • C. G. Jung kuvasi neljä eri psykologista toimintaa, tai tietämisen tapaa, jotka olivat yhteisiä koko ihmiskunnalle. Nämä olivat intuitio, aistiminen, ajattelu ja tunteminen. • Keskiajalla puhuttiin neljästä elementistä, maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä. • Antiikin Kreikan lääketiede taas puhui flegmaattisesta, sangviinisesta, koleerisesta ja melankolisesta persoonallisuudesta.

Arkkityyppinen resonanssi • Vastaavuudet muiden kulttuurien järjestelmien kesken • Amerikan intiaanien, Intian mandala-järjestelmien sekä Himalajan buddhalaisen tradition välillä • Viittaa vahvasti siihen, että tällä nelijakoisella järjestelmällä on jonkinlainen kulttuurien rajat ylittävä arkkityyppinen resonanssi. 30-31

Ajattelun ylikorostuminen • Oma kulttuurimme painottaa yksipuolisesti ajattelufunktion merkitystä, mikä on muodostunut liiankin hallitsevaksi ei yksin tieteessä, vaan myös kulttuurissamme kokonaisuudessaan. • Tunteminen, evaluoiva eettinen funktio – on jätetty tieteen ulkopuolelle, joten voimme olettaa, että tiedemiehet ammattilaisina toimiessaan voisivat hyötyä tukevasta perustasta etiikkaan osana koulutustaan. • Tavanomaisessa tieteessä aistiminen ja intuitio palvelevat ajattelua tukien, aistimukset, värien, äänten, makujen, kosketusten ja tuoksujen havaitseminen on tietysti olennaisen tärkeää tieteen tekemiselle, sillä ilman niitä maailma ei rekisteröityisi tietoisuuteemme.

Luonnollisten aistien käyttö? • Tieteen piirissä olemme kuitenkin tottuneet muuttamaan tämän aistidatan mahdollisimman nopeasti numeroiksi ja abstraktioiksi, yleensä käyttäen pitkälle kehittyneitä tieteellisiä laitteita numeerisen informaation keräämiseksi ilmiöistä, sen sijaan, että käyttäisimme suoraan luonnollisia aistejamme.

Tiedon esteet • Tämä aistimisen tapa marginalisoi ilmiön, ja estää mahdollisuutta syvyydestä ja sisäisestä arvosta tutkittavassa kohteessa. • Ajattelua, jota eniten arvostetaan kulttuurissamme, käytetään tieteessä kokeiden suunnitteluun ja matemaattisesti koherenttien teorioiden rakentamiseen ja kuvauksiin siitä, kuinka maailma toimii.

Reduktionismi • Vallalla oleva ajattelutapa, jota tieteessä käytetään on reduktionismi, jossa kuten Descartes ajatteli, pyritään ilmiön täydelliseen ymmärrykseen ja hallintaan jakamalla se rakenneosiinsa. 31

Objektivismi

• Kun jokaisen osan käyttäytyminen tunnetaan, reduktionismin mukaan kokonaisuuden käyttäytymistä on mahdollista ennustaa sen osien yhteenlaskettuna summana. • Reduktionismi rakentuu tiettyjen tärkeiden oletusten varaan, kuten että objektit ovat tärkeämpiä, kuin niiden väliset suhteet. • Että maailma on rakentunut hierarkkisesti, että tieto voi olla objektiivista ja että tietävä äly voi täysin irrottaa itsensä aineellisesta maailmasta puhtaan objektiivisen ”Jumalan näkökulman” mihin tahansa ilmiöön. 31

Reduktionismin ongelmat • Redutkionismi toimii hyvin jos haluamme suunnitella autoja ja tietokoneita, • menestys rajoittuneempi biologian, ekologian tai inhimillisen sosiaalisen elämän alueella, jossa kompleksiset, non-lineaariset vuorovaikutukset ovat normi. • Näillä alueilla meidän on sovellettava erilaista ajattelutapaa, joka perustuu ja sisältää toisaalta myös reduktionismin, mutta samalla ylittää sen.

Systeemiajattelu • Fyysikko Fritjof Capra osoittaa, että tämä uusi lähestymistapa, jota hän kutsuu systeemiajatteluksi • huomion siirtäminen objekteista prosesseihin ja suhteisiin, hierarkioista verkostoihin ja objektiivisesta tiedosta kontekstuaaliseen tietoon. 32

Suhteet ja vuorovaikutus • Avainoivallus systeemiajattelussa on, että voimme ymmärtää paljon enemmän järjestelmästä, jos keskitymme suhteiden malleihin eri osien välillä, toisistaan erillisten osien sijaan. • Oivallamme, että osien ominaisuudet riippuvat niiden vuorovaikutuksen tavasta toisiinsa ja siihen suurempaan kokonaisuuteen, joiden osatekijöitä ne ovat.

Holons in holarchy • Tulemme lisäksi ymmärtämään, ettei perusrakenneosasia ole olemassa, kuten subatomisia hiukkasia hierarkkisen luonnon rakenteessa, vaan että luonto itse organisoituu monitasoisiin verkostojen verkostoihin. • Solut kudoksessa, kudokset elimissä ja elimet organismeissa, organismit ekosysteemeissä ja ekosysteemit Gaiassa, ja ettei yksikään näistä tasoista ole perustavaa laatua oleva.

Tapa olla maailmassa • Lopulta oivallamme 1900-luvun alun tunnetun fyysikon, Heisenbergin tapaan, että se, ”mitä havaitsemme ei ole itse luonto, vaan luonto sellaisena, kuin se paljastuu suhteessa omaan kysymisen tapaamme, ja että tietomme perustuu siihen tapaan, jolla olemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa.”

Emergenssi • Keskittyessämme suhteisiin osien välillä, niiden erillisyyden sijaan, törmäämme nopeasti emergenssin periaatteeseen, jossa yllättävät ominaisuudet ilmenevät kokonaisuuden tasolla, joita ei voida ymmärtää vain osiin keskittymällä. • Tämä tunnetaan periaatteena, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän, kuin osiensa summa. • Emergenssi ilmenee laajasti luonnossa. 32

Ennustettavuus mahdotonta • Systeemiajattelu tarkoittaa, että on mahdotonta ennustaa ja hallita luontoa muulla, kuin hyvin rajoittuneella tavalla. • Tämä oivallus on seurausta keksijöiden ja lääkärien käytännön kokemuksesta, jotka ovat huomanneet että on mahdotonta ennustaa vuorovaikutusten tulosta, jopa pienissäkin, non-lineaarisissa järjestelmissä, koska jossa pienikin muutos olosuhteissa johtaa lyhyessä ajassa systeemin täysin uuteen tilaan. • Emme voi ennustaa emergenttien ominaisuuksien tarkkoja ominaisuuksia.

Luontoa ei voi hallita ja ennustaa • Jos emme voi ennustaa emergenttien ominaisuuksien tarkkoja ominaisuuksia ja jos pienet muutokset voivat johtaa ennaltaarvaamattomiin ja mahdollisen dramaattisiin seurauksiin, • meidän on hyväksyttävä se mahdollisesti epämukava johtopäätös, että luonto on sisäsyntyisesti ennustamaton ja hallitsematon. • Todellakin, systeemiteorian mukaan hallinnan metafora on väärä perusta hedelmällisen suhteen rakentamiseksi luonnon kanssa – osallistuminen on selkeästi osuvampi termi, ja on itse asiassa ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Intuitio • Jotta voisimme täysin ja oikein osallistua, meidän on käytettävä kvantitatiivisia menetelmiä oikein, mutta meidän on myös kehitettävä syvä intuitiivinen herkkyys asioiden ominaisuuksille, joten mitä sitten intuitio on, ja miten sitä voidaan kehittää holistisen tieteen piirissä? 33 • Sekä perinteinen, että holistinen tiede ovat täysin riippuvaisia intuitiosta, jota ilman rationaalinen mieli ei voisi kehittyä ja toimia. Aristoteleen suora induktio.

•

Tasavertainen muiden havaitsemisen tapojen kanssa Holistisen tieteen piirissä on pyrkimys kehittää intuitiota

yhdessä ajattelun, aistimisen ja tuntemisen rinnalla. • Intuitiota vahvistaakseen monet radikaalit holistisen tieteen edustajat ovat käyttäneet menetelmää, joka on yhdistetty Johann Wolfgang von Goetheen. • Tämän suuntauksen juuret ulottuvat Ficinoon ja Paracelsukseen, ja ennen heitä hermeettiseen traditioon. • Tässä menetelmässä kiinnitetään huomiota kohteeseen aktiivisen katsomisen prosessin avulla ilman, että kohdetta pyrittäisiin redusoimaan lukumäärään tai selityksiin. 3334

Aktiivinen katsominen • Henri Bortoft aktiivinen katsominen sisältää huomion siirtämiseen pois (redeployment) aistihavainnoista ja pois verbaalisesta, älyllisestä mielestä. • Tässä katsomisen tavassa huomio kiinnitetään kohteen erityispiirteisiin niiden sillä tavalla, kuin ne tulevat aistien havaitsemaksi. • Jos tämä toimii toivotulla tavalla, on mahdollista kokea omien ennakko-oletusten siirtyminen taka-alalle suhteessa havaitsemisen kohteeseen tavalla, jossa sen tarkat sensoriset ominaisuudet elävöittävät ja syventävät havaitsemista. • Tämä mahdollistaa ilmiön muotoutua ajatukseksi tai ideaksi. 34